Ole valmis
Onnekas (?) sattuma sai eksymään yöllisessä netissä sivulle, jossa esiteltiin partiolaismerkkejä. Samalla tuli avattua muistojen kultainen aarrearkku jossain pääkopan sisällä ja yli 20 vuoden takaiset ajat alkoivat pyörimään mielessä.
Se oli niitä aikoja, kuin pienessä suljetussa yhteisössä ei ikäisilleni ollut juuri muuta tekemistä kuin erilainen järjestetty toiminta - ja sitä toimintaa ei ollut todellakaan paljoa. Seurakunnan järjestämä "poikakerho" oli lähinnä sitä, mikä toi jotain aktiviteettia joka toinen viikko.
Erikseen oli sitten vielä partio. Se oli sitä, kun viisivuotiaana ajatteli normaalin elämän olevan sitä, että kyllähän kaikki viisivuotiaat nyt nukkuvat ulkona öitä kesät talvet tai rakentelevat rakovalkeita.
Ei se partio silloin mitään fanaattista univormufetissiin valmistavaa militanttikoulutusta ollut. Metsään mentiin niissä kamppeissa, mitä päällä oli muutenkin. Puukko nyt sattui sujahtamaan matkaan. En sitten tiedä, oliko syy 70-luvun partioliikkeessä vai vain paikallisissa oloissa, mutta ei kenelläkään mitään partiomerkkejä ollut. Mistään puvuista nyt puhumattakaan. Sinisiä huiveja näkyi enemmän ja taisi jollakulla olla jopa sudenpentumerkki siihen ommeltuna. Kovin se on vieläkin hyvässä muistissa, kun juuri siitä kaikki palasi mieleen tuolla aikaisemmin mainitsemallani sivulla.
Tarkemmin nyt kun ajattelen, niin väsyneenä nostalgia nostaa taas päätään. Oli se vaan aikaa se lapsuus. Partiolaisenakin.
Kirjoittanut: Jarkko at 03.03.05 00:49
* * *
Niinpä, 70-luvun partiolaisilla ei ollut juuri mitään merkkejä ja nekin vähät mitä oli, olivat osallistumismerkkejä - ei siis mitään, mitä sai suorituksista (kertoo nimimerkki Partion 70-luvun lopulla aloittanut merkkien kanssa puuhailija).
Helsingin seudulla univormutouhu on kai aina ollut vähäisempää; täällä on partiossakin luotettu yksilöllisyyteen ja omaan tyyliin.. ja hyvä niin.
* * *
Visukinttu
maaliskuu 3, 2005
Ole valmis
Se oli niitä aikoja, kuin pienessä suljetussa yhteisössä ei ikäisilleni ollut juuri muuta tekemistä kuin erilainen järjestetty toiminta - ja sitä toimintaa ei ollut todellakaan paljoa. Seurakunnan järjestämä "poikakerho" oli lähinnä sitä, mikä toi jotain aktiviteettia joka toinen viikko.
Erikseen oli sitten vielä partio. Se oli sitä, kun viisivuotiaana ajatteli normaalin elämän olevan sitä, että kyllähän kaikki viisivuotiaat nyt nukkuvat ulkona öitä kesät talvet tai rakentelevat rakovalkeita.
Ei se partio silloin mitään fanaattista univormufetissiin valmistavaa militanttikoulutusta ollut. Metsään mentiin niissä kamppeissa, mitä päällä oli muutenkin. Puukko nyt sattui sujahtamaan matkaan. En sitten tiedä, oliko syy 70-luvun partioliikkeessä vai vain paikallisissa oloissa, mutta ei kenelläkään mitään partiomerkkejä ollut. Mistään puvuista nyt puhumattakaan. Sinisiä huiveja näkyi enemmän ja taisi jollakulla olla jopa sudenpentumerkki siihen ommeltuna. Kovin se on vieläkin hyvässä muistissa, kun juuri siitä kaikki palasi mieleen tuolla aikaisemmin mainitsemallani sivulla.
Tarkemmin nyt kun ajattelen, niin väsyneenä nostalgia nostaa taas päätään. Oli se vaan aikaa se lapsuus. Partiolaisenakin.
Kirjoittanut: Jarkko at 03.03.05 00:49* * *
Niinpä, 70-luvun partiolaisilla ei ollut juuri mitään merkkejä ja nekin vähät mitä oli, olivat osallistumismerkkejä - ei siis mitään, mitä sai suorituksista (kertoo nimimerkki Partion 70-luvun lopulla aloittanut merkkien kanssa puuhailija).
Helsingin seudulla univormutouhu on kai aina ollut vähäisempää; täällä on partiossakin luotettu yksilöllisyyteen ja omaan tyyliin.. ja hyvä niin.
Kommentoija: Miira at 08.03.05 01:10* * *