Pienet lupaukset
Vuonna 1998 syyskuussa kävelin Stockmannilla olevan pikasuutarin ohi ja päätin käydä teettämässä lisäavaimia vastahankitun asuntoni oveen. Avaimia odotellessa katselin tietysti ympärilleni ja huomasin telineessä roikkuvan myytävänä olevia nahkanyörejä. Hetken heräteostoksena ostin yhden ja päätin laittaa sen ranteeseeni niin kauaksi aikaa, kun se itsekseen katkeaa ja putoaa pois.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin se on edelleen paikallaan. Kovasti se välillä varsinkin suihkun jälkeen kuivuessa tuppaa kiristämään, mutta muistuttaapahan ainakin olemassaolostaan. Muutaman kerran on tullut mieleen, josko sitä vähän leikkaisi ja höllentäisi, mutta sehän olisi jo melkein samaa kun sen ottaisi samantien pois, eikö vain? Pitäähän elämässä jotain pitkäjänteistäkin olla.
Paras ystäväni sairastaa todennäköisesti syöpää. Sen rinnalla kaikki tuntuu niin paljon pienemmältä.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.02.05 14:06
* * *
Visukinttu
helmikuu 16, 2005
Pienet lupaukset
Nyt kuusi vuotta myöhemmin se on edelleen paikallaan. Kovasti se välillä varsinkin suihkun jälkeen kuivuessa tuppaa kiristämään, mutta muistuttaapahan ainakin olemassaolostaan. Muutaman kerran on tullut mieleen, josko sitä vähän leikkaisi ja höllentäisi, mutta sehän olisi jo melkein samaa kun sen ottaisi samantien pois, eikö vain? Pitäähän elämässä jotain pitkäjänteistäkin olla.
Paras ystäväni sairastaa todennäköisesti syöpää. Sen rinnalla kaikki tuntuu niin paljon pienemmältä.
Kirjoittanut: Jarkko at 16.02.05 14:06* * *
syöpä on saatanasta. sain myöskin samankaltaisia uutisia tänään pomoni osalta. sepä se, epäilemättä omakin kohtalo. sellast seon .
Kommentoija: mee at 16.02.05 18:21* * *