Visukinttu

Kohtaamisia linoleumilla

Pelasin tänään peliä, jota näkee vain amerikkalaisissa elokuvissa olevilla pimeillä kujilla, joiden molemmista päistä lähtee suuritehoiset autot - kumpikin päättäväisenä siitä, ettei kumpikaan väistä.

Tälläkertaa olin kuitenkin ruokakaupan kapealla käytävällä. Kädessä täyteen lastattu ostoskori ja vastapäässä käytävää elämäänsä kyllästyneen näköinen vanha mummeli ostoskärryjä työntäen. Käytävä kaiken lisäksi hyvin, hyvin kapea, kuten kaupunkimaisissa kivijalkakaupoissa vielä tuppaa olemaan.

Mummon silmät kapenivat viiruiksi, kun 1900-luvulla kultaisen keski-ikänsä nähnyt täti päätti omistavansa juuri tämän käytävän. Edessähän oli mitä parhain karjapuskuri, kahdenkymmenen kilon painoinen lastattu ostoskärry, jolla olisi hyvä tuupata kaikki esteet tieltä. Tukisukalliset jalat hikoilivat ergonomisesti oikein tehdyissä nahkakengissä, kun mummo kiihdytti einesvankkurinsa täyteen vauhtiin. Korottomat pohjat aiheuttivat kaupan linoleumilattialla hassunkuuloisen töpöttävän äänen, joka kuuluisi hidastempoisena minkä tahansa vanhainkodin lattialle.

Kyllä, minäkin sen tiesin. Olisin toivonutkin, että mummo olisi ollut vanhainkodissa - tai edes järjissään. Sieltä se kohti vain tuli. Otin ostoskorini suoraan eteeni ja painauduin oikealla puolella olevaa vauvanruokahyllyä vasten, varmana siitä, että kyllähän täti-ihminen otsoskärryinensä mahtuu ohi.

*tök*

Ei mahtunut. Ei. Paukautti mummo sitten koko vauhdillaan suoraan polvieni tasolla olevaa ostoskoriani päin. Noin puoli sekuntia kohtaamisesta alkoi harmaita karvoja kasvavan nenän alapuolelta kuulua jo narisevalla äänellä tuotettua tiukkasanaista tekstiä siitä, kuinka vanhuksia ei kunnioiteta, kuinka nykynuoriso (siitä teki itseasiassa mieli kiittää) ei osaa enää käyttäytyä ja kuinka olin hyvin epäilyttävän omituinen ilmestys muutenkin. Mummon ajellessa pois kärryillään voin vielä vaikka vannoa ilmestyksen nimitelleen itsekseen mumisten minua vielä homosivariksi.

No. Aina sattuu ja tapahtuu, ajattelin ja jatkoin ostoksien keräilyä. Kassalla samainen mummo sitten tukki koko kassajonon tutkiessaan tarkasti, onko se nyt se euron hintainen kangaskassi tarpeeksi hyvä ostoskassiksi, mutta tyytyi parin minuutin hieromisen jälkeen muovikassiin.

Hymyilin jonossa seisoessani. Lähinnä sille, että onneksi nykyään vanhuksien on entistä vaikeampaa saada/pitää ajokorttinsa.

* * *