Heil minä!
Netistä löytää mitä mielenkiintoisimpia juttuja, kun vain osaa etsiä - tai vaihtoehtoisesti saa kohdalle vain sopivia sattumia. Tänään törmäsin erääseen artikkeliin Hitlerin Saksan eläinsuojelulaeista ja mukana oli varsin mielenkiintoisia väitteitä, jotka pitää pitää mielessä ja hankkia myöhemmin vähän lisää tietoa asiasta.
Samalla koko juttu sai aikaan omanlaiseni ajatuspurkauksen ylipäätään toisen maailmansodan vaiheista ja lopputuloksesta. Osasyyllinen on eilen lopettamani kirja, josta kerroin jo aikaisemmin. Hans-Ulrich Rudelin elämä on yksilön tasolla ollut varsin mielenkiintoista ja selkeästi itsekriittisen perfektionistin luonteelle toi hyvän vastakohdan se, että tämä maailman menestyksekkäin sotalentäjä antaa muistelmissaan täysin vapaasti ilmi olleensa täysi natsi. Se taas tuo omasta mielestäni hyvin esille yksilön ominaiset kyvyt. Vaikka natsismia ideologiana pidetään tasapäistävänä ja raakana, on sen sisäpiirissä olleet ihmisetkin voineet tuntea täsmälleen samoja asioita kuin kuka tahansa. Voidaanko tällöin yksilöä syyllistää itse ideologian vuoksi? Totuushan on, että sodan historia on voittajien sanelemaa, mutta entä jos olisi käynyt toisin? Olisiko nykymaailma tietämätön juutalaisten joukkomurhista ja päivittelisi sitävastoin japanilaisten perheiden internointia? Tai saksalaisten kaupunkien strategisia pommituksia? Yhtään saksalaista ei varmasti syyllistettäisi väärän asian puolesta taistelemisesta. Yksilö tekee valintansa ja kärsii sen seuraukset. Jos yksilö uskoo tekojensa oikeudenmukaisuuteen, niin voidaanko yksilöä pitää erityisen poikkeavana, raakana tai epäoikeudenmukaisena sen perusteella, mitä toinen yksilö ajattelee? Entä jos yksilöt taistelevat omien ideologioidensa puolesta samoin tavoin, mutta vain häviäjän ideologia tuomitaan pahaksi?
Tottakai, kulttuurimme pitää meitä hyvin tietoisina siitä, että sota on julmaa, se on väärin ja se on kauheaa. Ja me kaikki olemme täysin samaa mieltä asiasta. Ja tavallamme olemme myös oikeassa siinä. Kuitenkin, kun toinen maailmansota tuotti arviolta neljänkymmenen miljoonan ihmisen menehtymisen kuuden vuoden aikana, se jätti myös tyhjiön jälkeensä. Viisikymmentä vuotta eteenpäin, niin yksikään sodassa kuolleista ei olisi enää kuitenkaan elossa. Se ei tee sodasta yhtään sen hyväksyttävämpää, mutta osoittaa sen, että hyvin suuressa mittakaavassa asioita tarkasteltaessa, ei yksilön - tai edes kansojen päätöksillä rauhan ja sodan välillä ole merkitystä. Omasta mielestäni ihmisen täytyy kuitenkin olla psykopaatti, jos saa henkilökohtaista tyytyväisyyttä tiedostaessaan toisen ihmisen kuoleman puhdistavana tekijänä. Tästä syystä en usko esimerkiksi Pentti Linkolan tuntevan todellista fyysistä tarvetta toteuttaa omia teorioitaan, vaan hän tarkastelee omaa ideologiaansa vain sellaisena mitä se onkin, eli teoriana.
Silti en pysty pitämään kaikkia huonoiksi ajateltuja ideologioita täysin läpeensä pahoina. Kansallissosialismi on niistä tietenkin kaikkein populistisin, kun harkitaan jonkin aatesuunnan kritisointia. On helppo tukea mielipiteitään juutalaisvainoilla, sodan aloittaneella taholla tai vaikka siviiliin kohdistuvilla julmuuksilla, mutta samalla unohdetaan jo mainittu voittajien historiankirjoituksen yksipuolisuus, mutta myös se, että teoriassa ideologia toimi, vaikka käytännössä se tarkoitti yksilöiden kärsimystä. Samanlainen teoreettisella tasolla toimiva ideologiahan on myös kommunismi, joka natsismin tavoin tähtää yksilön hyvinvointiin yhteisön kautta. Käytännössä kumpikaan ei toimi.
Ideologioiden kriminalisoiminen on kuitenkin eräs asia, mistä olen hiukan eri mieltä. Rasismi, antisemitismi, väärinkäytökset ja muut aggressiiviset käyttäytymismallit ovat tietysti aina huono tapa toimia pohjautuivat ne ideologisiin periaatteisiin tai vain yksilön käyttäytymismalleihin. Esimerkiksi antisemitismi yhdistetään hyvin vahvasti juuri vuosien 1933-1945 Saksaan, vaikka se on ollut olemassa vuosisatoja ympäri eurooppaa. Esimerkiksi vuonna 1492 juutalaiset karkoitettiin Espanjasta samoin perustein kuin kansallissosialistinen Saksakin, eli rodun puhtaudella. Karkoittamisessa ja kaasuttamisessa on tietenkin varsin suuri ero, eikä se pelkästään ole konsonanttien määrässä.
Monissa ideologioissa on kuitenkin paljon hyvääkin. Kansallissosialismia tai neonatsismia leimaa tietty isänmaallisuus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka kuulostaa hyvältä, mutta harvoin - eli tuskin koskaan toimii kuten sen pitäisi. Samoin ideologia unohtaa tärkeimmät opit. Henkilökohtaisen kehittymisen sekä henkisesti, että fyysisesti. Pyrkimykset "ruumiini on temppelini" -asennoitumiseen. Vaikutuksille alttiiden yksilöiden riippuvuus aatteen tuomasta turvasta näkyy myös kyvyttömyytenä kyseenalaistaa väitteitä. 1930-luvun lopun natsi-Saksa ei todellakaan ollut mikään sivistyksen kehto, kuten usein kuulee väitettävän. Yhteiskunta oli jo silloin rajoittanut yksilöiden henkistä kehittymistä siivoamalla paikasta kaiken sivistyneistön melko tehokkaasti millä tahansa tekosyyllä.
Kaikenkaikkiaan olen siinä suhteessa liberaali, että mielestäni ihmisellä on oikeus julistaa itsensä natsiksi, jos niin mieli tekee. Itse en sitä ikinä tekisi, eikä minulla ole siihen mitään tarvettakaan. Nykyaikaiseen yhteiskuntaan ja ennenkaikkea demokratiaan kuuluu täysi mielipiteenvapaus, niin kauan kun ei suoranaisesti aiheuteta kenellekkään minkäänlaista kärsimystä. Kun yksilön periaatteet kuitenkin nousevat esille ja vaikuttavat konkreettisesti myös muiden yhteiskunnan jäsenten elämään, siitä tulee asia, johon on puututtava aina jos vain mahdollista. Pahoihin tekoihin ei tarvita ideologiaa.
Jos joku haluaa tästä vetää johtopäätöksiä omasta henkilökohtaisesta mielipiteestäni tai "suuntautuneisuudestani" niin siitä vain.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.02.05 02:00
* * *
Aivan, tarkoitinkin juuri sitä, että yksittäisen ihmisen pahaan tekoon ei tarvita ideologiaa. Ideologia on tekosyy ja ärsyke, joka saa ihmisen huomattavasti helpommin tekemään jotain mitä hän ei tekisi ilman sen vaikutusta. En suinkaan puolustele sodanaikaisten saksalaisten juutalaisvainoja tai muitakaan toimia, mutta se selittää helposti sen, miksi antisemitismi tuli niin voimakkaaksi myös kansan parissa. Ideologian myötä, myös niille yksittäisten ihmisten teoille löytyi paitsi kohde, myös mittakaava eskaloitui järjettömän suureksi.
Toinen asia, mitä pyrin tuolla kirjoituksella sanomaan, oli se, että on turha syyllistää yksittäisiä sotilaita automaattisesti siitä, että he taistelivat häviäjien puolella. Itseasiassa, sama pätee mihin tahansa konfliktiin. Ihminen, joka taistelee, tekee sen usein siitä syystä, että uskoo johonkin. Ulkopuolisen on tällöin turha lähteä arvioimaan taistelemisen oikeutusta tai yksittäisen sotilaan moraalia - varsinkaan puoli vuosisataa myöhemmin. Hyvä esimerkki on nyt Irakissa taistelevat kapinalliset. Käytännössähän amerikkalaiset ovat joutuneet kokemaan hyvinkin kovan sissiliikkeen vastarintaa, mutta taustalla ei ole mielestäni mikään "laittakaa Saddam takaisin valtaan" -kansanliike, vaan yksinkertaisesti joukko ihmisiä, jotka haluavat maansa pysyvän vapaana (varsinkin amerikkalaisten vaikutuspiiristä). Täsmälleen samanlainen tilanne tapahtuisi varmasti Suomessa, jos esimerkiksi Venäjä miehittäisi tämän maan. Jos suomalaista "vastarintaliikkeen" jäsentä sanottaisiin ulkomailla terroristiksi, tekeekö se siitä suomalaisen silmissä ihmisen joka uskoo asiaansa vai pedon joka teurastaa viattomia ihmisiä ideologiansa vuoksi?
Niin ja olisiko sulla Defacto jonkinlaista lähdettä antaa noista eläinen "massamurhista"? Ei siksi, että epäilisin asiaa (kulkukoirat ja -kissat, rotat yms. osalta), vaan siksi että asia nyt sattuu vain kiinnostamaan.
* * *
Visukinttu
helmikuu 5, 2005
Heil minä!
Samalla koko juttu sai aikaan omanlaiseni ajatuspurkauksen ylipäätään toisen maailmansodan vaiheista ja lopputuloksesta. Osasyyllinen on eilen lopettamani kirja, josta kerroin jo aikaisemmin. Hans-Ulrich Rudelin elämä on yksilön tasolla ollut varsin mielenkiintoista ja selkeästi itsekriittisen perfektionistin luonteelle toi hyvän vastakohdan se, että tämä maailman menestyksekkäin sotalentäjä antaa muistelmissaan täysin vapaasti ilmi olleensa täysi natsi. Se taas tuo omasta mielestäni hyvin esille yksilön ominaiset kyvyt. Vaikka natsismia ideologiana pidetään tasapäistävänä ja raakana, on sen sisäpiirissä olleet ihmisetkin voineet tuntea täsmälleen samoja asioita kuin kuka tahansa. Voidaanko tällöin yksilöä syyllistää itse ideologian vuoksi? Totuushan on, että sodan historia on voittajien sanelemaa, mutta entä jos olisi käynyt toisin? Olisiko nykymaailma tietämätön juutalaisten joukkomurhista ja päivittelisi sitävastoin japanilaisten perheiden internointia? Tai saksalaisten kaupunkien strategisia pommituksia? Yhtään saksalaista ei varmasti syyllistettäisi väärän asian puolesta taistelemisesta. Yksilö tekee valintansa ja kärsii sen seuraukset. Jos yksilö uskoo tekojensa oikeudenmukaisuuteen, niin voidaanko yksilöä pitää erityisen poikkeavana, raakana tai epäoikeudenmukaisena sen perusteella, mitä toinen yksilö ajattelee? Entä jos yksilöt taistelevat omien ideologioidensa puolesta samoin tavoin, mutta vain häviäjän ideologia tuomitaan pahaksi?
Tottakai, kulttuurimme pitää meitä hyvin tietoisina siitä, että sota on julmaa, se on väärin ja se on kauheaa. Ja me kaikki olemme täysin samaa mieltä asiasta. Ja tavallamme olemme myös oikeassa siinä. Kuitenkin, kun toinen maailmansota tuotti arviolta neljänkymmenen miljoonan ihmisen menehtymisen kuuden vuoden aikana, se jätti myös tyhjiön jälkeensä. Viisikymmentä vuotta eteenpäin, niin yksikään sodassa kuolleista ei olisi enää kuitenkaan elossa. Se ei tee sodasta yhtään sen hyväksyttävämpää, mutta osoittaa sen, että hyvin suuressa mittakaavassa asioita tarkasteltaessa, ei yksilön - tai edes kansojen päätöksillä rauhan ja sodan välillä ole merkitystä. Omasta mielestäni ihmisen täytyy kuitenkin olla psykopaatti, jos saa henkilökohtaista tyytyväisyyttä tiedostaessaan toisen ihmisen kuoleman puhdistavana tekijänä. Tästä syystä en usko esimerkiksi Pentti Linkolan tuntevan todellista fyysistä tarvetta toteuttaa omia teorioitaan, vaan hän tarkastelee omaa ideologiaansa vain sellaisena mitä se onkin, eli teoriana.
Ideologioiden kriminalisoiminen on kuitenkin eräs asia, mistä olen hiukan eri mieltä. Rasismi, antisemitismi, väärinkäytökset ja muut aggressiiviset käyttäytymismallit ovat tietysti aina huono tapa toimia pohjautuivat ne ideologisiin periaatteisiin tai vain yksilön käyttäytymismalleihin. Esimerkiksi antisemitismi yhdistetään hyvin vahvasti juuri vuosien 1933-1945 Saksaan, vaikka se on ollut olemassa vuosisatoja ympäri eurooppaa. Esimerkiksi vuonna 1492 juutalaiset karkoitettiin Espanjasta samoin perustein kuin kansallissosialistinen Saksakin, eli rodun puhtaudella. Karkoittamisessa ja kaasuttamisessa on tietenkin varsin suuri ero, eikä se pelkästään ole konsonanttien määrässä.
Monissa ideologioissa on kuitenkin paljon hyvääkin. Kansallissosialismia tai neonatsismia leimaa tietty isänmaallisuus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka kuulostaa hyvältä, mutta harvoin - eli tuskin koskaan toimii kuten sen pitäisi. Samoin ideologia unohtaa tärkeimmät opit. Henkilökohtaisen kehittymisen sekä henkisesti, että fyysisesti. Pyrkimykset "ruumiini on temppelini" -asennoitumiseen. Vaikutuksille alttiiden yksilöiden riippuvuus aatteen tuomasta turvasta näkyy myös kyvyttömyytenä kyseenalaistaa väitteitä. 1930-luvun lopun natsi-Saksa ei todellakaan ollut mikään sivistyksen kehto, kuten usein kuulee väitettävän. Yhteiskunta oli jo silloin rajoittanut yksilöiden henkistä kehittymistä siivoamalla paikasta kaiken sivistyneistön melko tehokkaasti millä tahansa tekosyyllä.
Kaikenkaikkiaan olen siinä suhteessa liberaali, että mielestäni ihmisellä on oikeus julistaa itsensä natsiksi, jos niin mieli tekee. Itse en sitä ikinä tekisi, eikä minulla ole siihen mitään tarvettakaan. Nykyaikaiseen yhteiskuntaan ja ennenkaikkea demokratiaan kuuluu täysi mielipiteenvapaus, niin kauan kun ei suoranaisesti aiheuteta kenellekkään minkäänlaista kärsimystä. Kun yksilön periaatteet kuitenkin nousevat esille ja vaikuttavat konkreettisesti myös muiden yhteiskunnan jäsenten elämään, siitä tulee asia, johon on puututtava aina jos vain mahdollista. Pahoihin tekoihin ei tarvita ideologiaa.
Jos joku haluaa tästä vetää johtopäätöksiä omasta henkilökohtaisesta mielipiteestäni tai "suuntautuneisuudestani" niin siitä vain.
Kirjoittanut: Jarkko at 05.02.05 02:00* * *
Hyvö Visukinttu. Olen elämässäni nähnyt monia vuodatuksia. Tämä on yksi vastenmielisimmistä.
Pahoihin tekoihin ei tarvita ideologioita, sanot. Minäpä väitän että tarvitaan. Ainakin jos niitä halutaan toteuttaa massamitoissa. Usko huviksesi, että sen minä tiedän.
Kommentoija: Manuel DeFacto at 05.02.05 03:56* * *
Unohdin lisätä. SS - tuo bakteerikauhuinen massamurhaajajoukko - toteutti aina ensimmäiseksi eläinten massamurhan. Kulkukoirat, kissat, rotat, muut hävityksen keskellä liikkeelle lähteneet eläimet - ne määrättiin ehdottomasti tapettavaksi. Eläinten massamurha aloitti teurastuksen. Ihmiset olivat vuorossa aina seuraavaksi. Eikä siinä armoa annettu.
Kommentoija: Manuel DeFacto at 05.02.05 04:00* * *
Aivan, tarkoitinkin juuri sitä, että yksittäisen ihmisen pahaan tekoon ei tarvita ideologiaa. Ideologia on tekosyy ja ärsyke, joka saa ihmisen huomattavasti helpommin tekemään jotain mitä hän ei tekisi ilman sen vaikutusta. En suinkaan puolustele sodanaikaisten saksalaisten juutalaisvainoja tai muitakaan toimia, mutta se selittää helposti sen, miksi antisemitismi tuli niin voimakkaaksi myös kansan parissa. Ideologian myötä, myös niille yksittäisten ihmisten teoille löytyi paitsi kohde, myös mittakaava eskaloitui järjettömän suureksi.
Toinen asia, mitä pyrin tuolla kirjoituksella sanomaan, oli se, että on turha syyllistää yksittäisiä sotilaita automaattisesti siitä, että he taistelivat häviäjien puolella. Itseasiassa, sama pätee mihin tahansa konfliktiin. Ihminen, joka taistelee, tekee sen usein siitä syystä, että uskoo johonkin. Ulkopuolisen on tällöin turha lähteä arvioimaan taistelemisen oikeutusta tai yksittäisen sotilaan moraalia - varsinkaan puoli vuosisataa myöhemmin. Hyvä esimerkki on nyt Irakissa taistelevat kapinalliset. Käytännössähän amerikkalaiset ovat joutuneet kokemaan hyvinkin kovan sissiliikkeen vastarintaa, mutta taustalla ei ole mielestäni mikään "laittakaa Saddam takaisin valtaan" -kansanliike, vaan yksinkertaisesti joukko ihmisiä, jotka haluavat maansa pysyvän vapaana (varsinkin amerikkalaisten vaikutuspiiristä). Täsmälleen samanlainen tilanne tapahtuisi varmasti Suomessa, jos esimerkiksi Venäjä miehittäisi tämän maan. Jos suomalaista "vastarintaliikkeen" jäsentä sanottaisiin ulkomailla terroristiksi, tekeekö se siitä suomalaisen silmissä ihmisen joka uskoo asiaansa vai pedon joka teurastaa viattomia ihmisiä ideologiansa vuoksi?
Niin ja olisiko sulla Defacto jonkinlaista lähdettä antaa noista eläinen "massamurhista"? Ei siksi, että epäilisin asiaa (kulkukoirat ja -kissat, rotat yms. osalta), vaan siksi että asia nyt sattuu vain kiinnostamaan.
Kommentoija: Jarkko at 05.02.05 10:39* * *
Siitä on luku eräässä englantilaisessa väitöskirjassa, mutta sitä ei näytä olevan julkistettu - se ei ole siis myynnissä.
Tapasin tämän Nicholaksen, "Nickin", jonka sukunimeä en nyt muista, Washington DC:ssä pari vuotta sitten. Hän kertoi minulle arkistotutkimuksestaan Wehrmachtin toimista itärintamalla. Kun seuraan kuului myös puolalaisia keskitysleiritutkijoita, keskusteluaiheet olivat makaabereja. Oli pakko naureskella, etteivät ne jäisi vaivaamaan. Samalla pidimme tarkan huolen, ettei tuntemattomia ole lähistöllä.
Kommentoija: Manuel DeFacto at 05.02.05 11:23* * *
Jep jep. Kyllä ainakin minusta taistelualueilla liikkuvien kulkukoirien, -kissojen ja rottien hävittäminen kuulostaa hyvinkin loogiselta.
Kommentoija: Jarkko at 05.02.05 11:56* * *