helmikuu 4, 2005

Tabuja

Suuresti ihailemani Marinadi oli nostanut esille lainavaatteisiin pukemansa aiheen tabuista, joita myös terveet ihmiset pitävät elämässään. En ikinä ole käsittänyt, miksi ihmiset eivät pysty puhumaan ääneen palkkatasostaan tai muista henkilökohtaisiksi katsomistaan asioista. Lapsenakin kyselin faijaltani "paljon sä saat rahaa", mutta ikinä en saanut sitäkään selville. Äiteekään ei kertonut, ketä äänesti pressanvaaleissa. Siis hetkinen, mamma on pukannut lantiostaan läpi tämänkokoisen pään, eikä sitten viitsi kertoa siinä oleville korville, ketä sattui äänestämään pressaksi? On se ikävä, kun Suomi on ollut ilmeisesti 1980-luvulla niin totalitäärinen valtio, että Johannes Virolaisen äänestämisestä ei kannata ääneen kertoakaan.

Suurimmaksi osaksi syyt tietenkin oman palkkatason pimittämiselle löytyy suomalaiskansallisesta kateudesta. Eihän siitä mitään nyt tulisi, jos naapuri saisi tietää ansaitsevansa enemmän. Vaikka se olisikin aivokirurgi ja itse olisit kääntelemässä hampurilaisia mäkdonaldsilla. Kukaan ei arvaa, ennenkuin kerrot jotain lukuja ääneen. Toinen syy sitten on jonkinlainen nöyryys. Ihmisen pitäisi olla nöyrä ja siihen liittyen myös oman palkan ääneen ilmaiseminen käsitetään helposti kehumiseksi. Minä en taas ymmärrä sitä, miksi ihminen, joka tekee rehellistä työtä, ei voisi olla ylpeä siitä, mitä saa palkaksi. Rahaa se vaan on, perhana.

Itse päätoimttajana ja jonkinasteen yrittäjänä/yleisveivarina olen huomannut palkkani laskettavan 3000 euroon kuukaudessa. Lompakossa ei käteistä ole lainkaan. Käyttötililläni on rahaa tarkistamatta noin tonnin verran. Äänestin myös viimeisissä presidentinvaaleissa Esko Ahoa, jota en taatusti olisi äänestänyt, jos olisin tiennyt, kuinka hassu täti nykyinen pressa onkaan. Viime kunnallisvaaleissa äänestin Mirva Haltiaa. Puhelinlaskuni on sadan ja kahden välillä.

Enkä ole saanut seksiä tänä vuonna lainkaan.

Kirjoittanut: Jarkko at 04.02.05 16:33

* * *

Kommentteja:
Post a comment









Remember personal info?