Hyvä aamu
Ihminen kokee täydellisia aamuja aivan liian harvoin. Tänään vuorossa oli sellainen. Viileä, mutta ei liian kylmä huoneilma vilvoitti lämpimän peiton alta ulos eksyneitä jäseniä ja puhtaiden lakanoiden pinta aivan huusi valkoisuuttaan. Kerrassaan niin loistavaa, etten herättyäni heti edes noussut ylös. Päätin lukea vielä kirjaa vähän aikaa ja pakottauduin pystyasentoon sitten vähän myöhemmin.
Varoittelin viime yönä kirjoittavani jotain mielipiteitä keltaisesta lehdistöstä. Nyt ei taas tekisi mieli arvostella mitään tai ketään. On sellainen hippimäinen rakastan kaikkia ja kaikkea -fiilis. Tätä se hyvä yöuni ja vielä parempi aamiainen teettää. Vieläkun olisi rakastunut, niin siirappimaisen vaaleanpunaista maailmaa ei kestäisi erkkikään.
Jokatapauksessa, Shrikehän jo tuossa aiemmassa merkinnässä kommentoi keltaisen lehdistön menevän koko ajan vain huonompaan suuntaan.
Periaatteessa samaa mieltä olen itsekin. Toisaalta iltapäivälehtien funktio ei todellakaan ole sivistävä, väittivät ne itse mitä tahansa. Ne edustavat samaa printtimedian toimintakenttää, mitä esimerkiksi Seiska. Yksittäiselle kuluttajalle iltapäivälehti ei ole ensisijaisesti tiedonlähde, vaan hetkittäinen ajankulu. Viihdettä.
Journalistisestihan molemmat lehdet ovat totaalista kukkua. Niiden uskottavuus on kuitenkin formaatista johtuen hiukan korkeammalla tasolla kuin viikkolehtiin kuuluvan Seiskan. Viikkolehdistä kukaan ei edes odota syvällisiä artikkeleita, asiantuntevia analyyseja tai tutkivaa journalismia. Paparazzimeininki ei ole journalismia. Samalla tavalla iltapäivälehdistössä riehuu lööppikuume. Tottakai, lehden päätulonlähde on lehden myynti ja jotta se olisi mahdollisimman korkea, pitää potentiaaliseen ostajaan saada yhteys sekunnin aikana kun ostajan silmä osuu lööppiin. Valitettavasti, mutta ymmärrettävästi lööppihakuisuus nakertaa lehden uskottavuutta. Mm. tästä syystä jos molemmat kotimaiset iltapäivälehdet katoaisivat maan päältä jälkiä jättämättä, ei se olisi mikään menetys ihmiskunnalle.
Jos kuitenkin oletetaan, että lehtien pitäisi säilyä, olisi erityisesti Iltalehdellä syytä parantaa nopeasti ulkoasuaan. Firman graafikko on lehden perusteella päätellen kuin värisokea yksisilmäinen albiinojuoppo, joka hakee taittotyylin 1960-luvulta. Samalla lehti saisi kiinnittää huomiota myös sisältöönsä. Samaa skeidaa se on pitkälti kuin kilpailijallakin, mutta huonommin tehtynä.
Nyt joku sitten sanoisi täällä, että helppo se on arvostella, mutta osaisitko itse paremmin?
Totta munassa osaisin. Iltalehti - I´m available. Vuoden päästä myytte enemmän kuin kilpailijanne.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.02.05 14:26
* * *
Visukinttu
helmikuu 2, 2005
Hyvä aamu
Varoittelin viime yönä kirjoittavani jotain mielipiteitä keltaisesta lehdistöstä. Nyt ei taas tekisi mieli arvostella mitään tai ketään. On sellainen hippimäinen rakastan kaikkia ja kaikkea -fiilis. Tätä se hyvä yöuni ja vielä parempi aamiainen teettää. Vieläkun olisi rakastunut, niin siirappimaisen vaaleanpunaista maailmaa ei kestäisi erkkikään.
Jokatapauksessa, Shrikehän jo tuossa aiemmassa merkinnässä kommentoi keltaisen lehdistön menevän koko ajan vain huonompaan suuntaan.
Periaatteessa samaa mieltä olen itsekin. Toisaalta iltapäivälehtien funktio ei todellakaan ole sivistävä, väittivät ne itse mitä tahansa. Ne edustavat samaa printtimedian toimintakenttää, mitä esimerkiksi Seiska. Yksittäiselle kuluttajalle iltapäivälehti ei ole ensisijaisesti tiedonlähde, vaan hetkittäinen ajankulu. Viihdettä.
Journalistisestihan molemmat lehdet ovat totaalista kukkua. Niiden uskottavuus on kuitenkin formaatista johtuen hiukan korkeammalla tasolla kuin viikkolehtiin kuuluvan Seiskan. Viikkolehdistä kukaan ei edes odota syvällisiä artikkeleita, asiantuntevia analyyseja tai tutkivaa journalismia. Paparazzimeininki ei ole journalismia. Samalla tavalla iltapäivälehdistössä riehuu lööppikuume. Tottakai, lehden päätulonlähde on lehden myynti ja jotta se olisi mahdollisimman korkea, pitää potentiaaliseen ostajaan saada yhteys sekunnin aikana kun ostajan silmä osuu lööppiin. Valitettavasti, mutta ymmärrettävästi lööppihakuisuus nakertaa lehden uskottavuutta. Mm. tästä syystä jos molemmat kotimaiset iltapäivälehdet katoaisivat maan päältä jälkiä jättämättä, ei se olisi mikään menetys ihmiskunnalle.
Jos kuitenkin oletetaan, että lehtien pitäisi säilyä, olisi erityisesti Iltalehdellä syytä parantaa nopeasti ulkoasuaan. Firman graafikko on lehden perusteella päätellen kuin värisokea yksisilmäinen albiinojuoppo, joka hakee taittotyylin 1960-luvulta. Samalla lehti saisi kiinnittää huomiota myös sisältöönsä. Samaa skeidaa se on pitkälti kuin kilpailijallakin, mutta huonommin tehtynä.
Nyt joku sitten sanoisi täällä, että helppo se on arvostella, mutta osaisitko itse paremmin?
Totta munassa osaisin. Iltalehti - I´m available. Vuoden päästä myytte enemmän kuin kilpailijanne.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.02.05 14:26* * *
Okei, ihan hyvä pointti ja onhan se myönnettävä että kuppilassa tai ruokaillessa ulkona tulee jompaa kumpaa lehteä usein selailtua. Tosin en ole aikaisemmin omalta manaamiselta huomannut että ne pitää nimenomaan ottaa viihteenä. Huonona sellaisena, mutta silti.
Kommentoija: Jukka at 03.02.05 18:45Voi olla että seuraava Ilta-**** sessioni sujuu huomattavasti vähemmän otsa rypyssä.
* * *
Yksittäisellä graafikolla ei juuri ole sananvaltaa siihen, miltä lehti kokonaisuudessaan näyttää. Yksi ihminen ei sitä muutenkaan päätä, vaan kysymys on paljon suuremmista voimista.
Kommentoija: Päällikkö at 15.05.05 20:49* * *
Tarkoitin siis suunnittelusta vastaavaa AD:tä, joka Iltalehden pitäisi potkia pihalle. Jos hän ei syyllinen ole sen suunnittelunsa valintaan, niin ainakin osasellainen.
Kommentoija: Visukinttu-Jarkko at 15.05.05 21:10* * *