Naisten maailma
Tämä ei ole suhdeblogi
Koko ajan kun Kitupiikki ja Visukinttu -blogit ovat olleet pystyssä olen pyrkinyt olemaan puhumatta naisista tai -asioistani. Enkä oikeastaan halua puhua niistä nytkään. Olen sillätavalla omituinen hyypiö, että haluan pitää omat suhteeni omina suhteinani. Joku päivä kai sitten kun jokapäiväinen elämä todella rymisten muuttuu jonkun säädön, hoidon, suhteen tai jonkun muun ihmisen vuoksi, niin kai sen huomaatte ylipäätään tämän blogin sisällöstä. Alkaa tarkat analyysit vaipanvaihdosta ja sensellaisesta, mistä ne jo lisääntyneet yleensä bloggaa.
Tänään vaan eräs illanviettotoveri töräytti pienessä sievässä triviaalin pohdinnan naisten merkityksellisestä diversiteetistä. Vaikka naisia (kuten luonnollisesti miehiäkin) tulee niin monissa eri muodoissa, väreissä, pituuksissa, painoissa, ikäryhmissä - niin miten ihmeessä yleinen asennoituminen on, että miehet ainakin tietyssä iässä tuntuvat preferoivan tietyn kaavan mukaisia naisihmisiä. Eli käytännössähän se tarkoittaa noin 170-175 cm pitkää, hoikkaa, vaaleat pitkät hiukset omaavaa naista, jolla on B-C kupin rinnat ja profiilista selkeästi erottuva, muttei raa´asti esiintyöntyvä takapuoli. Missä deittinetti-ilmoituksessa kukaan on koskaan nähnyt miesten toivovan ihannenaiseltaan rehtiä luonnetta, itsenäistä toimeentuloa tai akateemista tutkintoa, jotka ovat taas naisten aktiivisia toiveita miessukupuolta kohtaan.
Me like blonds
Tähänkin ikään mennessä voin sanoa saaneeni omat kokemukseni naisista. Tottakai, helposti naisia tulee ajateltua objekteina. Jos joku heittäisi äkkiä, että "sano kolme asiaa tosta vastaantulevasta naisesta?", niin aika helposti ensimmäisenä tulisi mieleen tukan väri ja tissit. Ei siis puhettakaan mistään sellaisesta, että "se näyttää aika kivalta" tai "se taitaa olla humanisti". Mies ei vain taida kyetä nopeaan, rationaaliseen ajatteluun, kun kyse on refleksinomaisesta reaktiosta vastakkaiseen sukupuoleen.
Miten sitten oma naismaku jyrää? Kyllä. Kummasti tunnun omaa historiaani tarkasteltaessa preferoineeni blondeja, mutta yhtälailla mukaan on mahtunut tummatukkaisia, brunetteja - pitkä- ja lyhyttukkaisinakin. Kuppien koot on olleet ekstrasmallista ekstralargeen ja kaikkea siltä väliltä. Peffojenkin kokoelma vaihdellut persrypystä fillaritelineeseen.
Koko pointti tässäkin merkinnässä taitaa olla kuitenkin vanhojen muistelu. Sitä joskus ajattelee vähän melankolisesti kaikkia vanhoja säätöjä ja joidenkin perään jopa vähän kaiholla muisteleekin.
Johtunee varmaan siitä, että tänään blogistaniassa törmättävänäni olleella Marinadilla on niin kaunis hymy.
Kirjoittanut: Jarkko at 23.01.05 02:26
* * *
Visukinttu
tammikuu 23, 2005
Naisten maailma
Koko ajan kun Kitupiikki ja Visukinttu -blogit ovat olleet pystyssä olen pyrkinyt olemaan puhumatta naisista tai -asioistani. Enkä oikeastaan halua puhua niistä nytkään. Olen sillätavalla omituinen hyypiö, että haluan pitää omat suhteeni omina suhteinani. Joku päivä kai sitten kun jokapäiväinen elämä todella rymisten muuttuu jonkun säädön, hoidon, suhteen tai jonkun muun ihmisen vuoksi, niin kai sen huomaatte ylipäätään tämän blogin sisällöstä. Alkaa tarkat analyysit vaipanvaihdosta ja sensellaisesta, mistä ne jo lisääntyneet yleensä bloggaa.
Tänään vaan eräs illanviettotoveri töräytti pienessä sievässä triviaalin pohdinnan naisten merkityksellisestä diversiteetistä. Vaikka naisia (kuten luonnollisesti miehiäkin) tulee niin monissa eri muodoissa, väreissä, pituuksissa, painoissa, ikäryhmissä - niin miten ihmeessä yleinen asennoituminen on, että miehet ainakin tietyssä iässä tuntuvat preferoivan tietyn kaavan mukaisia naisihmisiä. Eli käytännössähän se tarkoittaa noin 170-175 cm pitkää, hoikkaa, vaaleat pitkät hiukset omaavaa naista, jolla on B-C kupin rinnat ja profiilista selkeästi erottuva, muttei raa´asti esiintyöntyvä takapuoli. Missä deittinetti-ilmoituksessa kukaan on koskaan nähnyt miesten toivovan ihannenaiseltaan rehtiä luonnetta, itsenäistä toimeentuloa tai akateemista tutkintoa, jotka ovat taas naisten aktiivisia toiveita miessukupuolta kohtaan.
Me like blonds
Tähänkin ikään mennessä voin sanoa saaneeni omat kokemukseni naisista. Tottakai, helposti naisia tulee ajateltua objekteina. Jos joku heittäisi äkkiä, että "sano kolme asiaa tosta vastaantulevasta naisesta?", niin aika helposti ensimmäisenä tulisi mieleen tukan väri ja tissit. Ei siis puhettakaan mistään sellaisesta, että "se näyttää aika kivalta" tai "se taitaa olla humanisti". Mies ei vain taida kyetä nopeaan, rationaaliseen ajatteluun, kun kyse on refleksinomaisesta reaktiosta vastakkaiseen sukupuoleen.
Miten sitten oma naismaku jyrää? Kyllä. Kummasti tunnun omaa historiaani tarkasteltaessa preferoineeni blondeja, mutta yhtälailla mukaan on mahtunut tummatukkaisia, brunetteja - pitkä- ja lyhyttukkaisinakin. Kuppien koot on olleet ekstrasmallista ekstralargeen ja kaikkea siltä väliltä. Peffojenkin kokoelma vaihdellut persrypystä fillaritelineeseen.
Koko pointti tässäkin merkinnässä taitaa olla kuitenkin vanhojen muistelu. Sitä joskus ajattelee vähän melankolisesti kaikkia vanhoja säätöjä ja joidenkin perään jopa vähän kaiholla muisteleekin.
Johtunee varmaan siitä, että tänään blogistaniassa törmättävänäni olleella Marinadilla on niin kaunis hymy.
Kirjoittanut: Jarkko at 23.01.05 02:26* * *