Avainkysymys
Eilen kuulin ovikelloni soivan. En yleensäkään avaa ovea jos en tiedä jonkun olevan tulossa käymään ja jätin sen tekemättä tälläkin kertaa. Kello soi uudestaan ja tällä kertaa jo voimakkaammin. En avannut vieläkään vaikka aivoissa kävi muistikuva edellisestä kerrasta, jolloin kolmannella kerralla oveen jo hakattiin huutaen "Poliisi! Avatkaa!".
Kohta ovella oli taas hiljaista.
Vajaan tunnin päästä ovikello soi taas. Enkä vieläkään avannut.
Seuraavan kerran ovikello soi yhdeltä yöllä. Avasinko? No totta helvetissä en avannut.
Sitten aamulla klo 8. Nukuin vielä. En avannut. Tosin varttitunti myöhemmin kävin vessassa ja lätkäisin oveen lapun jossa luki hiukan voimakkain sanavalinnoin, että jos on jotain *piip* asiaa - pudottakaa *piip* vaikka lappu *piip* postiluukusta, älkääkä soitelko kelloa yöllä.
Ovikello ei enää soinut. Sitävastoin puhelimeni soi varttitunti sitten. Puhelimessa oli naapuri, joka oli ottanut eilen talteen oven ulkopuolella roikkuneet avaimeni. Sanoin puoliunisena kiitokset ja pyysin pudottamaan postiluukusta. Häpesin aivan saatanasti suljettuani puhelimen.
Seuraavana krapulapäivänä pysyn kotona.
Kirjoittanut: Jarkko at 21.11.04 11:21
* * *
Visukinttu
marraskuu 21, 2004
Avainkysymys
Eilen kuulin ovikelloni soivan. En yleensäkään avaa ovea jos en tiedä jonkun olevan tulossa käymään ja jätin sen tekemättä tälläkin kertaa. Kello soi uudestaan ja tällä kertaa jo voimakkaammin. En avannut vieläkään vaikka aivoissa kävi muistikuva edellisestä kerrasta, jolloin kolmannella kerralla oveen jo hakattiin huutaen "Poliisi! Avatkaa!".
Kohta ovella oli taas hiljaista.
Vajaan tunnin päästä ovikello soi taas. Enkä vieläkään avannut.
Seuraavan kerran ovikello soi yhdeltä yöllä. Avasinko? No totta helvetissä en avannut.
Sitten aamulla klo 8. Nukuin vielä. En avannut. Tosin varttitunti myöhemmin kävin vessassa ja lätkäisin oveen lapun jossa luki hiukan voimakkain sanavalinnoin, että jos on jotain *piip* asiaa - pudottakaa *piip* vaikka lappu *piip* postiluukusta, älkääkä soitelko kelloa yöllä.
Ovikello ei enää soinut. Sitävastoin puhelimeni soi varttitunti sitten. Puhelimessa oli naapuri, joka oli ottanut eilen talteen oven ulkopuolella roikkuneet avaimeni. Sanoin puoliunisena kiitokset ja pyysin pudottamaan postiluukusta. Häpesin aivan saatanasti suljettuani puhelimen.
Seuraavana krapulapäivänä pysyn kotona.
Kirjoittanut: Jarkko at 21.11.04 11:21* * *
Itse olisin vihaillut naapurille jopa syyn selvittyä. Ihailtavaa itsehillintää tuo häpeäminen, tavallaan.
Kommentoija: Vajaatoimittaja at 21.11.04 19:54* * *