Voi kärsä
Kuulun niihin ihmisiin, jotka vihaavat lunta. Tai eivät vihaa sitä, vaan sen keskellä elämistä. Lunta saa vapaasti olla muualla, paitsi siellä, missä kävelen, oleskelen, ajan tai elän. Aina kun jalkojen alla on muuta kuin lunta tai jäätä, olen jokseenkin tyytyväinen.
On lumen keskellä hyviäkin puolia. Kuten nyt ensimmäisenä esimerkiksi justiinsa näkyvä puhtauden tunne. Kaikkialla on vähän siistiä, kun ketään ei ole ulkona ja kaikkialla on valkoista. Parvekkeeni käyttäminen taitaa mennä talviteloille, koska vilkaisin sinne äsken ja siellä on noin puoli metriä lunta. Joku hyvä puoli siis niilläkin, jotka eivät asu ylimmässä kerroksessa.
Kärsin tänään "vähän" huonosta olosta. Eilinen otti voimille niin paljon, että ensimmäisen kerran elämässäni todella ajattelin korjaussarjan korkkaamista. Illaksi oli luvassa oikeasti hyvää seuraa hyvässä paikassa, mutta vaihdoin sen valitettavasti koti-iltaan energiaa tuovan ruokavalion ja aivottoman DVD-mäiskeen kera. Vähän harmittaa, mutta kun kävin ylittämässä itseni ja tarpomassa ulkona vähän aikaa lumisateessa, olin varma siitä, että kotona on aika kotoisaa. Kun vain saisi hyvää seuraa kotiinkin useimmin. Kokkaaminen pelkästään itselle on vähän tylsää.
Sain ahdistusta jo valmiiksi ensi viikkoa varten. Heti maanantaina pitäisi olla taas liikenteessä ja varsin vittumaista siitä tekee juuri lumen massiivinen määrä, sekä se, että meikäläisen tuurilla maanantaina ja tiistaina on kuitenkin samanlaiset lumipyryt, että saa kahlata hangessa persvakoaan myöten. Kaupasta tullessani katsahdin vähän Palleronkin suuntaan ja siitä oli tullut Lumipallero. Lisäahdistusta sain, kun muistin, ettei kärryssä ole edes lumiharjaa. Pitänee pärjätä jotenkin muuten.
Joskus 70-luvulla muistan nähneeni, että autojen tuulilaseja suojattiin vilteillä tai muilla pressuilla öiksi? Käyttääköhän joku vielä sellaista tapaa?
Kirjoittanut: Jarkko at 20.11.04 17:48
* * *
Visukinttu
marraskuu 20, 2004
Voi kärsä
On lumen keskellä hyviäkin puolia. Kuten nyt ensimmäisenä esimerkiksi justiinsa näkyvä puhtauden tunne. Kaikkialla on vähän siistiä, kun ketään ei ole ulkona ja kaikkialla on valkoista. Parvekkeeni käyttäminen taitaa mennä talviteloille, koska vilkaisin sinne äsken ja siellä on noin puoli metriä lunta. Joku hyvä puoli siis niilläkin, jotka eivät asu ylimmässä kerroksessa.
Kärsin tänään "vähän" huonosta olosta. Eilinen otti voimille niin paljon, että ensimmäisen kerran elämässäni todella ajattelin korjaussarjan korkkaamista. Illaksi oli luvassa oikeasti hyvää seuraa hyvässä paikassa, mutta vaihdoin sen valitettavasti koti-iltaan energiaa tuovan ruokavalion ja aivottoman DVD-mäiskeen kera. Vähän harmittaa, mutta kun kävin ylittämässä itseni ja tarpomassa ulkona vähän aikaa lumisateessa, olin varma siitä, että kotona on aika kotoisaa. Kun vain saisi hyvää seuraa kotiinkin useimmin. Kokkaaminen pelkästään itselle on vähän tylsää.
Sain ahdistusta jo valmiiksi ensi viikkoa varten. Heti maanantaina pitäisi olla taas liikenteessä ja varsin vittumaista siitä tekee juuri lumen massiivinen määrä, sekä se, että meikäläisen tuurilla maanantaina ja tiistaina on kuitenkin samanlaiset lumipyryt, että saa kahlata hangessa persvakoaan myöten. Kaupasta tullessani katsahdin vähän Palleronkin suuntaan ja siitä oli tullut Lumipallero. Lisäahdistusta sain, kun muistin, ettei kärryssä ole edes lumiharjaa. Pitänee pärjätä jotenkin muuten.
Joskus 70-luvulla muistan nähneeni, että autojen tuulilaseja suojattiin vilteillä tai muilla pressuilla öiksi? Käyttääköhän joku vielä sellaista tapaa?
Kirjoittanut: Jarkko at 20.11.04 17:48* * *
Oon mä nähnyt tänäkin talvena sellaisia "pressukuomuja" joita saa varmaan ostaa jostain Biltemasta. Mutta niissä oli kai joku juttu, et jossain olosuhteis se voi edesauttaa auton ruostumista tai muuta vastaavaa.
Kommentoija: MinnaS at 20.11.04 21:48* * *