Aikakone
Jotenkin juuri meidän perheelle tyypillistä huumorintajua on huomata äitimuorin pakanneen vanhempien maastamuuton vuoksi meikäläisen kirjahyllyyn tulevien kirjojen mukaan myös niiden aikanaan kihlajaislahjaksi saama vuosikertaa 1969 oleva "Hääkirja". Ilmeisesti kultasepältä saatu?
Lähiaikoina ei ihan kihloihin ole tarkoitus mennä, mutta siitä huolimatta kyllähän sitä piti lukaista. Koko kirjahan on ihan täyttä propagandaa alusta loppuun asti. Mitä voi odottakkaan, kun kirjoittajien pitkässä listassa mainitaan myös kirjoittajien ammatit - ja ne kun ovat vieläpä kirkkoherra, varatuomari, arkkitehti, taiteilija, talousopettaja x 2 ja lääninkätilö.
Ja 1960-luvun lopun vapaamielisyys (?) on ihan jossain muualla kuin tässä kirjassa. Olen täysin pihalla juridisista kuvioista, joten en tiedä päteekö tämä seuraava nykyaikaankin:
"Avioliiton purkauduttua on miehellä oikeus välittömästi solmia uusi avioliitto ja samoin on naisella, jos hän voi osoittaa, ettei hän edellisen avioliiton päättyessä ollut raskaana tai että hän on senjälkeen synnyttänyt lapsen. Muutoin on hänen kohdallaan odotusaika 10 kuukautta."
On tuo kirja silti säilytettävä. Ei se paljoa tilaa vie ja onhan se hieno vilkaisu yli 30 vuoden taakse. Koskaan ei tee pahaa löytää kirjahyllystä teoksia eri aikojen graafisista vaikutteista ja tästä se ajankuva välittyy loistavasti. Postisäästöpankkikin on vielä olemassa, stereoissa on diodeja ja tuoreille aviovaimoille tuputetaan ihannetta olla 50-vuotispäivänä samanpainoisia kuin kihlajaispäivänä.
Tähän viimeiseen viitaten, kirjassa on loistavia artikkeleita. Kuten "Osaatko pitää miehestäsi kiinni?", "Kotiapulaisenne hyvä rouva" ja "Tule sinuksi keittiösi kanssa". Miehelle vastaavanlaisia artikkeleita "Lopeta se sihteerisi paneminen", "Ei se postinkantaja vaimoasi jahtaa" ja "perjantai-iltaisin voi olla kotonakin" ei jostain syystä ole.
Tosin perheenlisäyksestä kertovassa osassa mainitaan raskauden kuuluvan myös miehelle. Tarvitaanhan lapsen saamiseen aina kaksi. "Äiti ja Isä".
Tietysti. Eihän ne aviottomat niitä lapsia saa.
Kirjoittanut: Jarkko at 31.10.04 16:26
* * *
Oho, tuttu kirja! Lainasin äidiltäni juuri tuon hauskan kirjan vuodelta 1968. Mainitsit artikkelin 'Osaatko pitää miehestäsi kiinni?'. Se on varmaan kirjan parasta ja hauskinta antia:
"Avioliiton arkipäivässä on kaksi tärkeää, kriitillistä hetkeä. Ne ovat aamu ja miehen kotiintulo.
Kun miehesi tulee kotiin, älä koskaan ota vastaan häntä papiljottipäisenä, likainen esiliina ylläsi ja rikkinäisissä sukissa. Kuluta vaivaiset 10 minuuttia peilin edessä ennen hänen kotiin tuloaan. Vaihda puhdas esiliina tai pusero yllesi, pieni sipaus puuteria kiiltävälle nenänpäälle, hieman huulipunaa ja pari kamman vetoa. Ja jos voit - vaihda kengät jalkaasi.
Älä heti ovella vuodata hänelle omia huoliasi, kuinka talousrahat eivät riittäneetkään, kuinka uusi lattiavahasi on huonoa, mitä maitokaupassa kerrottiin naapurin rouvasta, tarvitset uuden hatun ja olet juuri ostanut uudet kengät. Miehelläsi on lukemattomia, tärkeämpiä asioita mielessään, anna hänen kertoa ensin niistä - jos hän haluaa. Isoäidin kultainen ohje kuului: Älä koskaan kerro miehellesi mitään epämiellyttäviä asioita ennen kuin hän on syönyt. Ja se pitää paikkansa edelleen.
Mikäli aviomiehesi ei kerro itse päivästään, älä kysele turhia, kuten keitä hän on tavannut, mistä hän on keskustellut, missä hän on syönyt. Jos miehesi haluaa lähteä illalla ulos "kavereitten kanssa", anna hänen mennä. Miehet haluavat tuntea olevansa vapaita. Mikäli hän alkaa mielestäsi olla liikaa poissa kotoa, keksi jotain vastapainoksi. Ole tällöin mieluimmin ruusu hampaissa kuin, että nyyhkytät talousesiliinaasi: 'Joko taas menet ulos'. " (s. 70)
30 vuotta on yllättävän pitkä aika...
* * *
Visukinttu
lokakuu 31, 2004
Aikakone
Lähiaikoina ei ihan kihloihin ole tarkoitus mennä, mutta siitä huolimatta kyllähän sitä piti lukaista. Koko kirjahan on ihan täyttä propagandaa alusta loppuun asti. Mitä voi odottakkaan, kun kirjoittajien pitkässä listassa mainitaan myös kirjoittajien ammatit - ja ne kun ovat vieläpä kirkkoherra, varatuomari, arkkitehti, taiteilija, talousopettaja x 2 ja lääninkätilö.
Ja 1960-luvun lopun vapaamielisyys (?) on ihan jossain muualla kuin tässä kirjassa. Olen täysin pihalla juridisista kuvioista, joten en tiedä päteekö tämä seuraava nykyaikaankin:
"Avioliiton purkauduttua on miehellä oikeus välittömästi solmia uusi avioliitto ja samoin on naisella, jos hän voi osoittaa, ettei hän edellisen avioliiton päättyessä ollut raskaana tai että hän on senjälkeen synnyttänyt lapsen. Muutoin on hänen kohdallaan odotusaika 10 kuukautta."
On tuo kirja silti säilytettävä. Ei se paljoa tilaa vie ja onhan se hieno vilkaisu yli 30 vuoden taakse. Koskaan ei tee pahaa löytää kirjahyllystä teoksia eri aikojen graafisista vaikutteista ja tästä se ajankuva välittyy loistavasti. Postisäästöpankkikin on vielä olemassa, stereoissa on diodeja ja tuoreille aviovaimoille tuputetaan ihannetta olla 50-vuotispäivänä samanpainoisia kuin kihlajaispäivänä.
Tähän viimeiseen viitaten, kirjassa on loistavia artikkeleita. Kuten "Osaatko pitää miehestäsi kiinni?", "Kotiapulaisenne hyvä rouva" ja "Tule sinuksi keittiösi kanssa". Miehelle vastaavanlaisia artikkeleita "Lopeta se sihteerisi paneminen", "Ei se postinkantaja vaimoasi jahtaa" ja "perjantai-iltaisin voi olla kotonakin" ei jostain syystä ole.
Tosin perheenlisäyksestä kertovassa osassa mainitaan raskauden kuuluvan myös miehelle. Tarvitaanhan lapsen saamiseen aina kaksi. "Äiti ja Isä".
Tietysti. Eihän ne aviottomat niitä lapsia saa.
Kirjoittanut: Jarkko at 31.10.04 16:26* * *
Oho, tuttu kirja! Lainasin äidiltäni juuri tuon hauskan kirjan vuodelta 1968. Mainitsit artikkelin 'Osaatko pitää miehestäsi kiinni?'. Se on varmaan kirjan parasta ja hauskinta antia:
"Avioliiton arkipäivässä on kaksi tärkeää, kriitillistä hetkeä. Ne ovat aamu ja miehen kotiintulo.
Kun miehesi tulee kotiin, älä koskaan ota vastaan häntä papiljottipäisenä, likainen esiliina ylläsi ja rikkinäisissä sukissa. Kuluta vaivaiset 10 minuuttia peilin edessä ennen hänen kotiin tuloaan. Vaihda puhdas esiliina tai pusero yllesi, pieni sipaus puuteria kiiltävälle nenänpäälle, hieman huulipunaa ja pari kamman vetoa. Ja jos voit - vaihda kengät jalkaasi.
Älä heti ovella vuodata hänelle omia huoliasi, kuinka talousrahat eivät riittäneetkään, kuinka uusi lattiavahasi on huonoa, mitä maitokaupassa kerrottiin naapurin rouvasta, tarvitset uuden hatun ja olet juuri ostanut uudet kengät. Miehelläsi on lukemattomia, tärkeämpiä asioita mielessään, anna hänen kertoa ensin niistä - jos hän haluaa. Isoäidin kultainen ohje kuului: Älä koskaan kerro miehellesi mitään epämiellyttäviä asioita ennen kuin hän on syönyt. Ja se pitää paikkansa edelleen.
Mikäli aviomiehesi ei kerro itse päivästään, älä kysele turhia, kuten keitä hän on tavannut, mistä hän on keskustellut, missä hän on syönyt. Jos miehesi haluaa lähteä illalla ulos "kavereitten kanssa", anna hänen mennä. Miehet haluavat tuntea olevansa vapaita. Mikäli hän alkaa mielestäsi olla liikaa poissa kotoa, keksi jotain vastapainoksi. Ole tällöin mieluimmin ruusu hampaissa kuin, että nyyhkytät talousesiliinaasi: 'Joko taas menet ulos'. " (s. 70)
30 vuotta on yllättävän pitkä aika...
Kommentoija: Peter at 31.10.04 20:22* * *