Visukinttu

Jälkipolvet

Äitimuori kävi eilen kylässä ja jääkaappi notkuu jälleen kaikenlaista ruokaa. Puhuttiin pitkästä aikaa vähän kaikenlaisesta. Rahatilanteesta, tulevaisuudesta, faijan syntymäpäivistä ja käpyjen projekteista. Meinaavat pistää rahaa haisemaan lähiaikoina oikein urakalla. Melkein kateeksi käy, kunnes muistuttaa itseään, että hitto - nekin alkavat olla jo sen verran vanhoja, että parempi laittaakkin rahaa palamaan. Faija joskus vuosia sitten sanoi jo, ettei käärinliinoissa ole taskuja. Ja jatkoi samantien, että meille systerin kanssa jää sitten perinnöksi vain kasa valokuvia.

Syksyn tulo vituttaa oikeasti. Mikään ei ole niin paskamaista kuin lehtien lähteminen puista ja jatkuvat vesisateet. En tainnut saada tästä(kään) kesästä irti niin paljon kuin olisin halunnut. Merellä käyminen jäi taas kokematta, en nukkunut yhtään yötä ulkona puun alla, Ekbergin terassikin jäi tuntemattomaksi ja mikä eniten ahdistaa: en käynyt ulkomailla kertaakaan.

Eikä vitutukseen auta yhtään se, että pyrin muistuttamaan itseäni siitä, kuinka paljon olen stabilisoinut elämääni viimeisen vuoden aikana - tai kuinka tulen ensi vuonna lähtemään sinne ja tänne - tai saavuttamaan jotain parempaa.

* * *