Kuvia, olutta ja Huono Maku
Jälleen kerran vähän tyhjä päivä. Aamuherätystä ei käytännössä ollut. Luotin luonnon omiin voimiin ja päädyin sitten heräämään - kuten normaalia - puhelimen soittoon. Kehtaavat vielä onnitella nimipäivästä - penteleet. Kivahan se on tietää sekin, milloin "kakkosnimen" nimipäivä on. Aiemmin en ole edes tiennyt, että tällekkin on oma nimipäivänsä. Huisaa.
Myöhemmin päivällä Satu tuli sitten käymään kuvattavana. Tarkoitus oli löytää tällä kertaa puhtaampia kuvia. "Puhtaat valkoiset lakanat" -teemalla - ja voi pojat kyllä siinä sitten onnistuttiinkin.
Kuvaaminen on todella mukavaa. Aihe, josta olen tainnut avautua aiemminkin(?). Skidinä olin kuin kynä käteen syntynyt, mutta eilen mietin viimeksi, että mistä nykyinen kameroilla leikkiminen on saanut alkunsa. Menneisyyttä ei tarvinnut kaivella muistilokeroista montaa sekuntia, niin sain flashbackin siitä, kun olin jokseenkin kymmenen ja tajusin faijani vanhan Olympusjärkkärin olevan ilman filmiä. Todellinen tilaisuus siis lapsen mielikuvitukselle. Aloin välittömästi katselemaan maailmaa läpi linssin ja kuvaamaan kuvitellulle filmille kaikenlaista. Faijani sitten realistisuuden perikuvana jossain vaiheessa ihmetteli, mitä tein - ja vastattuani "harjoittelen kuvaamaan" - heitti takaisin vain, että "ei sitä kuvaamaan opi ilman filmiä".
No filmihän on vain se tallennusmenetelmä. Linssin läpi kuvaaminenhan on vain hetken kiinniottamista - vangitsee sen sitten mieleen, muistikortille tai filmille.
Kirjoittanut: Jarkko at 24.09.04 20:37
* * *
Visukinttu
syyskuu 24, 2004
Kuvia, olutta ja Huono Maku
Myöhemmin päivällä Satu tuli sitten käymään kuvattavana. Tarkoitus oli löytää tällä kertaa puhtaampia kuvia. "Puhtaat valkoiset lakanat" -teemalla - ja voi pojat kyllä siinä sitten onnistuttiinkin.
Kuvaaminen on todella mukavaa. Aihe, josta olen tainnut avautua aiemminkin(?). Skidinä olin kuin kynä käteen syntynyt, mutta eilen mietin viimeksi, että mistä nykyinen kameroilla leikkiminen on saanut alkunsa. Menneisyyttä ei tarvinnut kaivella muistilokeroista montaa sekuntia, niin sain flashbackin siitä, kun olin jokseenkin kymmenen ja tajusin faijani vanhan Olympusjärkkärin olevan ilman filmiä. Todellinen tilaisuus siis lapsen mielikuvitukselle. Aloin välittömästi katselemaan maailmaa läpi linssin ja kuvaamaan kuvitellulle filmille kaikenlaista. Faijani sitten realistisuuden perikuvana jossain vaiheessa ihmetteli, mitä tein - ja vastattuani "harjoittelen kuvaamaan" - heitti takaisin vain, että "ei sitä kuvaamaan opi ilman filmiä".
No filmihän on vain se tallennusmenetelmä. Linssin läpi kuvaaminenhan on vain hetken kiinniottamista - vangitsee sen sitten mieleen, muistikortille tai filmille.
Kirjoittanut: Jarkko at 24.09.04 20:37* * *