51 tuntia myöhemmin
Huoh. Olipahan reissu kerrassaan. Vaivaiset kaksi vuorokautta, mutta tuntui viikolta. Joskus tällainen kuvaus kuulostaisi hyvältä, joskus taas huonolta (riippuen, kuvaileeko joku työtä vai hupia) mutta nyt se ei ole oikeastaan kumpaakaan. Metsästys on aina tuntunut sellaiselta epätavallisen alkukantaiselta vaihtoehdolta, joka ei itsessään ole millään tavalla rentouttavaa. Tietysti sen tuoma jännitys ja haasteellisuus on oma asiansa, mutta rentoutus ja tyytyväisyys tulevat sitten vasta kotona. Aika masokisti saa mies olla, että todella pitää siitä, että on kylmää, märkää, pimeää ja helvetisti ötököitä. Tai sitten pitää olla maalainen.
Ok. Vitsi vitsinä, mutta en minä nyt mikään suuri valkoinen metsästäjä ole. Totaalinen harrastelija varsinaisiin vanhoihin partoihin nähden. Ei se saalis aina ole se pääasia ollut. Eilenkään ei yhtään tullut ikävä Helsingin yötä kun vaihtoehto oli seisoskella järven rannalla lepän alla telkkien iltalentoa odotellessa ja pimeäntulon jälkeen paistella nuotiolla räiskäleitä ja makkaraa.
Ugh. Olen puhunut.
(Kallioblogi perhana on noussut Pinserin listalla raketin lailla poissaollessani. Kohta se pyyhältää varmaan tämänkin blogin ohi. Sitä ei oikein vielä tiedä, olisiko ylpeä vai puisiko nyrkkiä sittenkun se tapahtuu.)
Kirjoittanut: Jarkko at 19.09.04 17:07
* * *
Visukinttu
syyskuu 19, 2004
51 tuntia myöhemmin
Ok. Vitsi vitsinä, mutta en minä nyt mikään suuri valkoinen metsästäjä ole. Totaalinen harrastelija varsinaisiin vanhoihin partoihin nähden. Ei se saalis aina ole se pääasia ollut. Eilenkään ei yhtään tullut ikävä Helsingin yötä kun vaihtoehto oli seisoskella järven rannalla lepän alla telkkien iltalentoa odotellessa ja pimeäntulon jälkeen paistella nuotiolla räiskäleitä ja makkaraa.
Ugh. Olen puhunut.
(Kallioblogi perhana on noussut Pinserin listalla raketin lailla poissaollessani. Kohta se pyyhältää varmaan tämänkin blogin ohi. Sitä ei oikein vielä tiedä, olisiko ylpeä vai puisiko nyrkkiä sittenkun se tapahtuu.)
Kirjoittanut: Jarkko at 19.09.04 17:07* * *