syyskuu 14, 2004

Nostalgiaa C-nauhalta

kaksi vainMisu mainitsi omassa merkinnässään aikoinaan äänittelemänsä kasetit. Onhan niitä minullekkin aikojen saatossa tullut käsiini ja samaa vauhtia myös mennyt. Keittiöremonttia edeltäneessä "näin minä siivoan varastoni josta kohta tulee keittiö" -projektissa löysin sitten kaksi C-kasettia, jotka ovat ainoat, mitkä ovat jäljellä.

Uudemmassa niistä on kauppiksen päättymisen kunniaksi (v. 1992) tehty biisi Mikan kanssa. Ehdoton klassikko, jonka on vain harva kuullut. Musiikkitaiteen helmi, jossa räppään Ozzy Ozbournen jonkun biisin sävelestä sovitetun alkeellisen tietokonepiipityksen tahtiin. Takuuvarmaa kamaa, joka pitäisi varmaankin laittaa tänne ladattavaksi, heti kun löytäisin jostain mahdollisuuden siirtää sen digitaaliseen muotoon.

Vanhemmassa kasetissa on taas ties mitä, mutta luulen sen sisältävän 1970-luvulta faijani tekemän haastattelun, jossa haastateltavan artikulaatiota häiritsee sössötys ja ilmeisen liiallinen kuolaneritys. Kyllä - siinä olen minä vaahtosammuttimen mittaisena parivuotiaana.

Herää tietenkin kysymys, että missä hemmetissä ovat sitten ne lukemattomat musiikkikasetit?

Pakko myöntää, mutta ne ovat roskiksessa, johon ne ovat lentäneet suoraan kulkematta lähtöruudun kautta.

Kirjoittanut: Jarkko at 14.09.04 23:53

* * *

Kommentteja:
Post a comment









Remember personal info?