"Tee työtä jolla on tarkoitus"
Joillekkin ihmisille työ tarkoittaa aikaista aamuherätystä ja kahdeksan tunnin työvuoroa. Tänään sana "työ" tarkoitti minulle parin tunnin kökkimistä koneen ääressä, matkaa meilahden suuntaan, riskinottoa liikenteessä (=en jaksanut käydä hakemassa parkkilippua), viiden minuutin varoitusajalla tehtyä shoppailua ja tunnin kuvaussessiota illemmalla.
Minkään järkevän standardin mukaan ei kaltaiseni laiskurin kannattaisi valittaa, mutta niin sitä vain tulee tehtyä. Yhdistettynä remontin aiheuttamaan stressiin tulee keitoksesta lähes sietämätön.
Kaiken lisäksi odotan oikein ensi viikkoa. Vaikka remontti menee (toivottavasti) silloin jo suoritettujen tehtävien listalle, tulee vastaan se, että olen juuri sen varjolla lykännyt luvattoman paljon paperitöitä eteenpäin. Ja tietysti kaikki niistä pitäisi hoitaa ensi viikon aikana. Viimeistään.
Puhuin vajaa tunti sitten puhelimessa Mintun kanssa ja huomasin jälleen olevani aika tyytyväinen siihen, missä olen. Ei tarvitse tehdä työtä, jota en halua. Ei tarvitse tehdä sitä silloin, kun en halua (paitsi kun deadlinet pakkaa päälle). Eikä tarvitse odottaa palkkapäivään asti saadakseen rahaa.
Joskus rahankäyttöni huolettaa itseänikin. Todennäköisesti vanhempani ovat sisäistäneet holtittoman, mutta varsin järjellisen rahankäyttöni jo aiemmin koska vieläkin äitimuori soitellessaan muistaa kysellä, että "onko sulla tarpeeks rahaa, jotta olis hauskaakin?". Ei siis puhettakaan ruuasta tai muusta perustoimeentulosta. Sehän on jo itsestäänselvyys, että ne on järjestyksessä (!!!?), mutta kunhan on vähän rahaa siihen hauskanpitoonkin.
Kaikesta onnekkuudesta, tasapainoisuudesta ja sosiaalisten rakenteiden huippuhetkistä huolimatta olen suoraan sanottuna perkeleellisen väsynyt. Enkä todellakaan tarkoita sellaista väsyneisyyttä, jonka pystyisi parantamaan nukkumalla.
Aina ei jaksaisi. Ei edes joka kerta.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.09.04 23:50
* * *
Visukinttu
syyskuu 2, 2004
"Tee työtä jolla on tarkoitus"
Minkään järkevän standardin mukaan ei kaltaiseni laiskurin kannattaisi valittaa, mutta niin sitä vain tulee tehtyä. Yhdistettynä remontin aiheuttamaan stressiin tulee keitoksesta lähes sietämätön.
Kaiken lisäksi odotan oikein ensi viikkoa. Vaikka remontti menee (toivottavasti) silloin jo suoritettujen tehtävien listalle, tulee vastaan se, että olen juuri sen varjolla lykännyt luvattoman paljon paperitöitä eteenpäin. Ja tietysti kaikki niistä pitäisi hoitaa ensi viikon aikana. Viimeistään.
Puhuin vajaa tunti sitten puhelimessa Mintun kanssa ja huomasin jälleen olevani aika tyytyväinen siihen, missä olen. Ei tarvitse tehdä työtä, jota en halua. Ei tarvitse tehdä sitä silloin, kun en halua (paitsi kun deadlinet pakkaa päälle). Eikä tarvitse odottaa palkkapäivään asti saadakseen rahaa.
Joskus rahankäyttöni huolettaa itseänikin. Todennäköisesti vanhempani ovat sisäistäneet holtittoman, mutta varsin järjellisen rahankäyttöni jo aiemmin koska vieläkin äitimuori soitellessaan muistaa kysellä, että "onko sulla tarpeeks rahaa, jotta olis hauskaakin?". Ei siis puhettakaan ruuasta tai muusta perustoimeentulosta. Sehän on jo itsestäänselvyys, että ne on järjestyksessä (!!!?), mutta kunhan on vähän rahaa siihen hauskanpitoonkin.
Kaikesta onnekkuudesta, tasapainoisuudesta ja sosiaalisten rakenteiden huippuhetkistä huolimatta olen suoraan sanottuna perkeleellisen väsynyt. Enkä todellakaan tarkoita sellaista väsyneisyyttä, jonka pystyisi parantamaan nukkumalla.
Aina ei jaksaisi. Ei edes joka kerta.
Kirjoittanut: Jarkko at 02.09.04 23:50* * *