Liikenteessä
No tottakai tänään on ollut liikennepäivä. Ennenkuin ehdin rattiin saakka, alkoi suupieliä jo hymyilyttämään Tiramisun osuvat sanat julkisen liikenteen lieveilmiöistä.
Varsinaisen asfalttiviidakkoon syöksymisen jälkeen ilo irtosi jo 10 sekuntia sen jälkeen kun ehdin istumaan autoon. Alakerran kiinalaisen ravintolan omistaja päätti kovaan ääneen (äänitorvella) ilmoittaa haluavansa autoni pois edestään kadunvarsiparkista. Itse nyt satuin olemaan vain vielä puhelimessa vaikka autossa istuinkin, joten päädyin näyttämään kansainvälistä käsimerkkiä - ja toivoin kaverin ymmärtävän. Valutin sitten metrin verran kuitenkin autoa eteenpäin, että Dong saa solkattua corollansa ulos ruudusta.
Nautin lounaan maanmainiossa Efesoksessa. Olin juuri ylittämässä katua jalan Runeberginkadulla, kun suojatien reunaan pysähtyi Smart antaen tilaa jalankulkijoille. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että tässä on nyt jotain väärin. Tunnetta ei voi oikein kuvailla sen vaatimalla vakavuudella, mutta se auto on vain liian söpö siihen, että sen voi kuvitella isoksi, pahaksi autoksi, joka ryntäilee suojateille holtittomasti. Melkein tekee mieli antaa kohteliaasti tietä sellaisille pikkuautoille - tai käydä kysymässä, minkä kokoisilla pattereilla se kulkee.
Tuntia myöhemmin Mankkaan vilkasliikenteisillä teillä oli takanani hopeahapsinen senioripariskunta pienessä uudenkarheassa Nissan Micrassa. Kyseinen koppakuoriaista muistuttava auto olikin sitten samalla myös näyttämö varsinaiselle parisuhdenäytelmälle, kun juuri ja juuri kojelaudan takaa näkyvä täti-ihminen läksytti autoa ohjaavaa aviomiestään (?) jostakin asiasta. Syy (tai seuraus) selvisi sitten seuraavalla suoralla, kun Micran moottori ulvaisi tuskasta ja ajoneuvo pinkaisi hiuksianostattavaan kuudenkympin tuntinopeuteen ja ohitseni. Seuraavissa liikennevaloissa mummelin naamalla oli niin saaneen näköinen hymy, etten voinut muuta kuin nauraa.
Kirjoittanut: Jarkko at 24.08.04 16:30
* * *
Visukinttu
elokuu 24, 2004
Liikenteessä
No tottakai tänään on ollut liikennepäivä. Ennenkuin ehdin rattiin saakka, alkoi suupieliä jo hymyilyttämään Tiramisun osuvat sanat julkisen liikenteen lieveilmiöistä.
Varsinaisen asfalttiviidakkoon syöksymisen jälkeen ilo irtosi jo 10 sekuntia sen jälkeen kun ehdin istumaan autoon. Alakerran kiinalaisen ravintolan omistaja päätti kovaan ääneen (äänitorvella) ilmoittaa haluavansa autoni pois edestään kadunvarsiparkista. Itse nyt satuin olemaan vain vielä puhelimessa vaikka autossa istuinkin, joten päädyin näyttämään kansainvälistä käsimerkkiä - ja toivoin kaverin ymmärtävän. Valutin sitten metrin verran kuitenkin autoa eteenpäin, että Dong saa solkattua corollansa ulos ruudusta.
Nautin lounaan maanmainiossa Efesoksessa. Olin juuri ylittämässä katua jalan Runeberginkadulla, kun suojatien reunaan pysähtyi Smart antaen tilaa jalankulkijoille. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että tässä on nyt jotain väärin. Tunnetta ei voi oikein kuvailla sen vaatimalla vakavuudella, mutta se auto on vain liian söpö siihen, että sen voi kuvitella isoksi, pahaksi autoksi, joka ryntäilee suojateille holtittomasti. Melkein tekee mieli antaa kohteliaasti tietä sellaisille pikkuautoille - tai käydä kysymässä, minkä kokoisilla pattereilla se kulkee.
Tuntia myöhemmin Mankkaan vilkasliikenteisillä teillä oli takanani hopeahapsinen senioripariskunta pienessä uudenkarheassa Nissan Micrassa. Kyseinen koppakuoriaista muistuttava auto olikin sitten samalla myös näyttämö varsinaiselle parisuhdenäytelmälle, kun juuri ja juuri kojelaudan takaa näkyvä täti-ihminen läksytti autoa ohjaavaa aviomiestään (?) jostakin asiasta. Syy (tai seuraus) selvisi sitten seuraavalla suoralla, kun Micran moottori ulvaisi tuskasta ja ajoneuvo pinkaisi hiuksianostattavaan kuudenkympin tuntinopeuteen ja ohitseni. Seuraavissa liikennevaloissa mummelin naamalla oli niin saaneen näköinen hymy, etten voinut muuta kuin nauraa.
Kirjoittanut: Jarkko at 24.08.04 16:30* * *
thank
Kommentoija: buy synthroid at 18.08.06 23:40* * *
thank
Kommentoija: buy synthroid at 18.08.06 23:41* * *