90. merkintä
Yskä valvottaa edelleen, eikä selkäkipukaan paranna nukkumismahdollisuuksia.
Kävin äsken keittiössä jääkaapilla juomassa tilkan jääteetä ja huomasin kaapin perällä viikko sitten vanhentuneen jugurtin. Hienoa kerrassaan. Olen asunut tässä kämpässä juuri ja juuri yli kuukauden ja kaappiini on jäänyt jo nyt poisheitettävä elintarvike.
Tämä alitajunnastani kumpuava inho ruoan poisheittämistä kohtaan johtaa juurensa äidistäni, joka säästäväisenä ihmisenä ei koskaan ole pystynyt sopeutumaan nykyaikaiseen kulutusmaailmaan ja heittämään mitään ihmisravinnoksi (etiopilaisella mittakaavalla mitattuna) kelpaavaa pois. Lapsena jos meidän kaapista löytyi vaikkapa hiukan hapanta maitoa, niin takuuvarma tapaus oli löytää sinä iltana ruokapöydästä lettuja, joiden taikinaan kyseinen maito oli käytetty.
Itseasiassa, on kumma kuinka ihminen löytää ajatellessaan mitä selkeämpiä totuuksia siitä, mitä tulee Koskisen perheen ruokakulttuuriin. Aiemmin jo selvitetty mysteeri "mihin katosi lemmikkikanimme" sai nyt jatkoa aiheesta - "miksi ne äiteen letut olivatkaan niin erikoisen makuisia".
Noh. Ainakaan vatsa ei nykyään valittele turhasta.
Kirjoittanut: Jarkko at 04.08.04 02:27
* * *
Visukinttu
elokuu 4, 2004
90. merkintä
Yskä valvottaa edelleen, eikä selkäkipukaan paranna nukkumismahdollisuuksia.
Kävin äsken keittiössä jääkaapilla juomassa tilkan jääteetä ja huomasin kaapin perällä viikko sitten vanhentuneen jugurtin. Hienoa kerrassaan. Olen asunut tässä kämpässä juuri ja juuri yli kuukauden ja kaappiini on jäänyt jo nyt poisheitettävä elintarvike.
Tämä alitajunnastani kumpuava inho ruoan poisheittämistä kohtaan johtaa juurensa äidistäni, joka säästäväisenä ihmisenä ei koskaan ole pystynyt sopeutumaan nykyaikaiseen kulutusmaailmaan ja heittämään mitään ihmisravinnoksi (etiopilaisella mittakaavalla mitattuna) kelpaavaa pois. Lapsena jos meidän kaapista löytyi vaikkapa hiukan hapanta maitoa, niin takuuvarma tapaus oli löytää sinä iltana ruokapöydästä lettuja, joiden taikinaan kyseinen maito oli käytetty.
Itseasiassa, on kumma kuinka ihminen löytää ajatellessaan mitä selkeämpiä totuuksia siitä, mitä tulee Koskisen perheen ruokakulttuuriin. Aiemmin jo selvitetty mysteeri "mihin katosi lemmikkikanimme" sai nyt jatkoa aiheesta - "miksi ne äiteen letut olivatkaan niin erikoisen makuisia".
Noh. Ainakaan vatsa ei nykyään valittele turhasta.
Kirjoittanut: Jarkko at 04.08.04 02:27* * *
vähän hapan maito on ihan ok tohon tarkoitukseen. ainakin faija väsäili samaan malliin.
Kommentoija: ystävä syöpä at 06.08.04 14:52* * *