Viihdettä
Meinasin unohtaa kirjoittaa aiheesta, josta ajattelin jo aiemmin illalla blogata. Nimittäin tänään tiistaina tuli televisiosta roolihuijaus -niminen ohjelma, jonka olemassaolosta tiesin jo aiemmin. Jos joku ei ohjelmaa tiedä, niin sen idea pohjautuu sille, että otetaan tavallisten taapertajien joukosta joku, joka sitten koulutetaan muutamassa viikossa johonkin täysin itsensä vastakohtaiseen ammattiin tai harrastukseen. Lopulta sitten kolme asiantuntijaa yrittää arvata muutamien ammattilaisten joukosta sen, joka on täysi noviisi.
Noh. Tälläkertaa eksyin kanavalle täysin vahingossa. Kuten sanottua, tiesin ohjelman ideasta jo aiemmin, mutta olen pitänyt sitä vain puhtaasti typeränä. Tänään jäin katsomaan sitä tarkemmin ja jakson aiheena oli, miten Harvardilaiselta kirjastotädiltä näyttävästä lukutoukasta saadaan Atlanta Falconsin cheerleader.
Ajatushan tuosta on siis loistava. Ensin pystyin todella (huolestuttavissa määrin!) samaistumaan tilanteeseen, jossa neitokainen joutui kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ihmisryhmästä, jota on halveksinut koko ikänsä ja ajatellut heidän olevan "vain tissejä, persettä ja hymyä". Samalla ohjelma kaivoi esille myös eräänlaisen epätietoisuuden. Kun ihmiselle annetaan samanlainen ympäristö ja samanlaiset resurssit, kuin muille ihmisille, niin mikä nousee vallitsevaksi vertailukohdaksi? Tottakai henkilökohtaiset ulkonäköön liittyvät ominaisuudet, kuten vatsalihakset, rusketus, hiusten pituus, meikki ja niin edelleen.
Loistavasta vastakkainasettelusta selvittyäni ajattelin sitten asiaa enemmän ja tajusin, etten olisi niin automaattisen atavistisesti suhtautunut ohjelmaan, jos kyse olisi ollut toisinpäin toteutetusta aiheesta: "Miten hekumallisesta cheerleaderista saadaan shakkikerhon puheenjohtaja?" Silti, ohjelma viehätti.
Lopulta tajusin, mikä ohjelmassa oli erilaista, mitä aiemmin näkemissäni muutamassa osassa. Tälläkertaa jakso oli Jenkinpurijoiden tekemä Brittien sijasta, joka oli toistaalta varsin luonnollista, kun otti aiheen huomioon.
Siinä missä britit tekevät ohjelman Liverpoolilaisen kokin muuttamisesta Chelsean maalivahdiksi, tekevät jenkit kirjastonörtti-tytön muuttamisesta jokaisen teinipojan unelmapimuksi.
Olenko minä ainoa, vai huomaako joku muukin tässä jotain kansallis-tyypillistä?
Kirjoittanut: Jarkko at 04.08.04 00:53
* * *
Visukinttu
elokuu 4, 2004
Viihdettä
Meinasin unohtaa kirjoittaa aiheesta, josta ajattelin jo aiemmin illalla blogata. Nimittäin tänään tiistaina tuli televisiosta roolihuijaus -niminen ohjelma, jonka olemassaolosta tiesin jo aiemmin. Jos joku ei ohjelmaa tiedä, niin sen idea pohjautuu sille, että otetaan tavallisten taapertajien joukosta joku, joka sitten koulutetaan muutamassa viikossa johonkin täysin itsensä vastakohtaiseen ammattiin tai harrastukseen. Lopulta sitten kolme asiantuntijaa yrittää arvata muutamien ammattilaisten joukosta sen, joka on täysi noviisi.
Noh. Tälläkertaa eksyin kanavalle täysin vahingossa. Kuten sanottua, tiesin ohjelman ideasta jo aiemmin, mutta olen pitänyt sitä vain puhtaasti typeränä. Tänään jäin katsomaan sitä tarkemmin ja jakson aiheena oli, miten Harvardilaiselta kirjastotädiltä näyttävästä lukutoukasta saadaan Atlanta Falconsin cheerleader.
Ajatushan tuosta on siis loistava. Ensin pystyin todella (huolestuttavissa määrin!) samaistumaan tilanteeseen, jossa neitokainen joutui kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ihmisryhmästä, jota on halveksinut koko ikänsä ja ajatellut heidän olevan "vain tissejä, persettä ja hymyä". Samalla ohjelma kaivoi esille myös eräänlaisen epätietoisuuden. Kun ihmiselle annetaan samanlainen ympäristö ja samanlaiset resurssit, kuin muille ihmisille, niin mikä nousee vallitsevaksi vertailukohdaksi? Tottakai henkilökohtaiset ulkonäköön liittyvät ominaisuudet, kuten vatsalihakset, rusketus, hiusten pituus, meikki ja niin edelleen.
Loistavasta vastakkainasettelusta selvittyäni ajattelin sitten asiaa enemmän ja tajusin, etten olisi niin automaattisen atavistisesti suhtautunut ohjelmaan, jos kyse olisi ollut toisinpäin toteutetusta aiheesta: "Miten hekumallisesta cheerleaderista saadaan shakkikerhon puheenjohtaja?" Silti, ohjelma viehätti.
Lopulta tajusin, mikä ohjelmassa oli erilaista, mitä aiemmin näkemissäni muutamassa osassa. Tälläkertaa jakso oli Jenkinpurijoiden tekemä Brittien sijasta, joka oli toistaalta varsin luonnollista, kun otti aiheen huomioon.
Siinä missä britit tekevät ohjelman Liverpoolilaisen kokin muuttamisesta Chelsean maalivahdiksi, tekevät jenkit kirjastonörtti-tytön muuttamisesta jokaisen teinipojan unelmapimuksi.
Olenko minä ainoa, vai huomaako joku muukin tässä jotain kansallis-tyypillistä?
Kirjoittanut: Jarkko at 04.08.04 00:53* * *