Visukinttu

Hemmetti että päivä on taas mennyt nopeasti. Juurihan heräsin ja enää on kymmenen minuuttia jäljellä tätä vuorokautta. Tätä se vanheneminen teettää. Jossain vaiheessa kadotan varmaan kokonaan aikakäsityksen ja syön aamaisenkin iltapäivällä.

Eikun hetki. Sitähän teen jo nyt.

Aamulla tein jotain, mutta olen jo unohtanut mitä se oli. Todennäköisesti se oli jotain täysin epäkiinnostavaa, josta ei todellakaan kannattaisi blogata. Tämä on pääteltävissä siitä, etten nyt millään saa päähäni mitä se oli. Kaikesta tästä voi kai vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä lomapäivien syvimmästä tarkoituksesta. Täysin pihalla olemisesta.

Pauliina kävi tänään. Tarkoituksena oli tehdä yhdessä sille yybersimppelit kotisivut joita se oli toivonut jo pitkään. Vaikka olin jo lupautunut auttamaan, niin se ensimmäiset kymmenen minuuttia räpsytteli silmäripsiään ja aloitti jokaisen lauseen "Voisiksä..." tai "Olisitko kiltti...".

Tosi söpöä kun naiset yrittää sellasta. Tai oikeastaan se on vähän säälittävääkin, mutta ei niin paljon kuin me miehet, jotka sitten langetaan sellaseen ihan kympillä.

* * *