kesäkuu 1, 2004

"Hymyile niin mä otan kuvan."

Untitled-1.gif

Ei varmasti kestä enää kauaa, kun ihmiset kyllästyvät uuteen leluuni ja löydän jonkun ravintola-illan aikana tupakka-askin kokoisen kamerani tuopista. Vaihtoehtoisesti tietenkin on aina mahdollisuus siihen, etten löydä kameraani enää lainkaan. Koskaan. Ikinä.

Kyllästyinkin tuohon vanhaan Olympukseen, minkä roudaaminen on tuskaa kenelle tahansa. Jos kameralta ei vaadi muuta kuin todellakin raakaa kuvanlaatua, kannattaa järkkäri (ml. prosumerit) hankkia, mutta on tuollaiset pienet kamerat vain niin hienoja ja mukavia. Ne ovat paikalla silloin kun niitä tarvitsee - ja ennenkaikkea niiden taskusta kaivaminen on paitsi mahdollista (yritä löytää tasku johon saat järkkärin mahtumaan), myös nopeaa tilannekuvia silmälläpitäen.

Jukka räväytti päivän heiton Kallion kantakuppilan baarivisassa tänään nähdessään hopealaatikkoni ensimmäistä kertaa.

"Onko tossa puhelin kanssa?"

Kesän saapumisen huomaa todellakin katukuvassa. Ihmiset liikkuvat vähemmissä vaatteissa kuin pari kuukautta sitten ja illalla on huomattavasti pidempään valoisaa.

Varsin mukavaa.

Hetken biisi: Freud, Marx, Engels & Jung - En Koskaan Mene Sänkyyn Ruman Naisen Kanssa

kun mä aloitan illan olen valikoiva
kahden jälkeen mikä tahansa käy
vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa
miksi aamuisin muita ei näy

Kirjoittanut: Jarkko at 01.06.04 00:47

* * *

Kommentteja:
Post a comment









Remember personal info?