Tänään laite käytiin kuitenkin hakemassa UPS:n toimesta, joka todennäköisesti hukkaa sen noin viikoksi molempiin suuntiin matkatessaan. Odotan siis laitetta takaisin huollosta noin kolmen viikon kuluttua. Jää nähtäväksi miten käy. Nyt on taas vähän aikaa pakko pärjätä ilman Guitar Hero III:sta ja Call of Duty 4:sta. Elämäni tärkeät numerot, niinpä niin.

Pienet ovat puutteet siis.

Viime aikoina olen tosin pohtinut myös miehen toista tärkeää osa-aluetta, eli naisia. On vain myönnettävä, että se vanha klisee siitä, että naisia ei voi ymmärtää - pitää aina sitä enemmän paikkaansa, mitä enemmän niihin tutustuu. Tarkkaanottaen en pysty tätä ymmärtämättömyyden probleemaa edes pukemaan järkeväksi kysymykseksi, millä voisi tiedustella itse asianosaiselta sukupuolelta, mikä koko hommassa on niin vaikeaa.

Näyttelijä Heath Ledger on sitten mennyt kuolemaan. Jos nimi ei sano mitään, niin en ihmettele. Kaveri oli valkokankaalla aina vähän huomaamattoman näköinen, vähän niinkuin Calvin Kleinin kalsarimalli, joka tosin muisti repliikit.

Tavallaan silti harmi. Das NY Polizei epäilee kuulemma huumekuolemaa, joka ei koskaan ole kiva juttu. Tapahtui sitten valkokangas-sankarille tai tavikselle.

Pitäisköhän nyt katsoa se Brokeback Mountain? Siinä samalla voisi kohottaa sitten kaverille maljan.

Ensinnäkin, Rajamäellä vietetyt syntymäpäivät/saunajuhlat olivat varsin mainiot. Emäntä teki hillittömiä ja varsin hienostuneita mättöjä varsin montaa eri laatua, vaikka vieraille olisi kelvannut kehnompikin eines. Nukuin yöllä sängyssä, jonka myin isäntäväelle aamulla. Sinänsä kätevä tapa myydä huonekaluja - ihan vinkkinä vaan ihmisille, jotka haluatte päästä omista romppeistanne eroon. Kantakaa ne ensin kavereille ja sitten kieltäytykää viemästä niitä enää pois.

Lauantai-aamu kuitenkin sarasti hiukan heikkohappisena. Olihan ilta venynyt hiukan pitkäksi, mutten ollut viimeinen joka unten maille hiippaili. Juhlissa oli vielä ehditty vähän toikkaroimaan ja hajoittamaan konjakkilasi puulattialle. Tästä muistona oli paitsi sirpaleita olohuoneessa, myös kiva ilmiö, joka pakotti sukat liimautumaan lattiaan. Ilmeisesti isäntäväelle tuli lattianpesuhommia, josta pahoittelut (vaikken syypää tapahtuneeseen ollutkaan). Onneksi emäntä ei niin paljoa vihoitellut, että olisi jättänyt Excalibur-vispilällä tekemättä aamiaiseksi munakasta.

Rajamäeltä lähtiessä sivistyksen pariin satoi sitten perkeleellisen paljon räntää - tai ainakin se vaikutti siltä. Eihän sitä kovin usein ole päässyt vielä näkemään... Pari kanssajuhlijaa kehäkolmosen sisälle kyydittyäni ajelin myös itse kotiin - ja zombeilin koko illan ihan kiltisti kotioloissa.

Lauantain varsin flegmaattisen annin jälkeen vietinkin tämän sunnuntain ulkoilmoissa. Heräilin jo yhdeksän maissa, hätistelin ihmisiä aamiaisseuraksi tekstiviestein, nukuin hiukan lisää ja lopulta vaivauduin Engeliin Oopan kanssa klo 12.15 vain huomataksemme, että paikka on totaalitäynnä. Raxin (!) ja muutaman muun ruokatarjoilua harrastavan yrityksen ovia kolkuteltuamme päädyimme ketjuravintolaan vetämään rasvamätöt.

Tästä syystä energiaa pitikin loppupäivä kuluttaa kameran kera ulkoilmoissa. Ihan pimeään asti. Ja pelkästään siksi, että saataisiin Keilaniemestä pimeäkuva.

Ja saatiinhan se. [kuva Oopan]

Tällaista tapahtuu, kun pitkän päivän jälkeen tulen kotiin, enkä ole syönyt mitään koko päivänä. Ruokaa ei ole juuri muuta kuin pakasteesta otettua ja huomasin juuri leivinpaperin loppuneen. Luvassa siis empiirinen koe, miten parin vuoden takaisista grillauksista kaappiin jääneet kertakäyttöfoliovuoat sopivat pizzanpaisto-alustaksi. Kun en millään jaksa hakea leivinpaperia kaupasta.

En, vaikka lähimmälle elintarvikekioskille on alaovelta 50 metrin matka.

Jep. Minä(kin) katsoin tämäniltaisen penisdokkarin. En tosin ihan kokonaan, sillä loppupuolella alkoi kyllästyttämään. Sinänsä perusmielenkiintoista "viihdettä", mutta jotenkin siinä mentiin vain huutamaan laitumelta jo navetassa ollutta lehmää. Vai eikö joku jo tiennyt sitä, että peniksiä on eri kokoisia ja että naisten mielipide siitä vaihtelee?

Olen jauhanut aiheesta aiemminkin omia mielipiteitäni (jotka tietenkin ovat vähän yksipuolisia, sillä kokemukseni peniksistä kohdistuu vain yhteen - omaani) ja silläkin uhalla että tunnen taas toistavani itseäni, kertaan niitä jälleen.

Muutama vuosi sitten eräs tätä blogia satunnaisesti lukeva neiti kertoi käsittäneensä, että minulla on keskimääräistä suurempi elin. Tarkka hänen käyttämänsä sanamuoto taisi olla "Sähän olet varustettu kuin hevonen?". Ihmettelin tietenkin miksi ja vastaukseksi tuli pointti, jonka mukaan tällaisista asioista ei voi puhua kukaan jolla on yhtään alle kaksikymmentäsenttinen jorma.

Aihe kummaksutti lähinnä siksi, koska penikseni ei ikinä ole ollut mikään erityisen suuri huolenaihe (heh). Se toimii ihan loistavasti ja käytön kohderyhmä on ollut tyytyväinen - tai ainakaan ei ole mitään siitä suoraan sanonut - ja ennenkaikkea minä olen siihen tyytyväinen. Olisi aika kummallista toivoa sitä pienempänä, suurempana, suorempana, käyrempänä, ohuempana tai paksumpana - kun se nyt vain sattuu olemaan osa itseäni. Yhtä typerää - ei vaan omituista - olisi toivoa suurempia silmiä tai kapeampaa kieltä.

Kirjoitin tuohon edelläolevaan ensin "typerää", mutta ei muutoksen toivominen typerää tietenkään ole. On varmasti ihmisiä, jotka toivovat kehonsa osien muuttuvan sellaisiksi, jotka palvelisivat heitä paremmin tai vain olisivat lähempänä sitä ihannetta, minkä he ajattelisivat olevan toiveiden täyttymys. Näitä ihmisiä on vähän vaikea leimata typeryksiksi, sillä eihän muutoksen toivominen ole typerää. Se on useinmiten vain turhaa ja katkeroittavaa, mutta typeryyden kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Jokainen tekee mitä huvittaa. Jos se nahanpala tuntuu liian pieneltä, niin katkeroitukaa vain. Vittuako minä välitän.

Ja tästä kirosanasta päästäänkin sitten siihen toiseen ääripäähän, eli naisen toosaan, joka monien muiden lempinimien lisäksi myös emättimenä tai vaginana tunnetaan. Sehän se on se koko keskustelun alkulähde, miten ne penikset sinne sovitetaan. Naisten vapautumisen myötä aina 1960-luvun lopun jälkeen on pikkuhiljaa vapautunut keskustelunaiheita pannasta, jotka aiemmin olivat tabuja. Hajuja aiheesta oli jo 1990-luvulla, mutta mitä pidemmälle näitä tänäänkin televisiosta tulleita "dokumentteja" viedään, sitä vapautuneemmin myös peniksistä ja ennenkaikkea niiden koosta voidaan puhua. Ja tässähän on kaksi suuntausta. Ensinnäkin, voisimme tarkastella aihetta miesten näkökulmasta, mutta kuten dokumenttikin todisti, emme a) niistä juurikaan keskustele ja b) ketään ei kiinnosta, koska olemme kuitenkin arkoja omasta peniksestämme. Toinen, paljon yleisempi lähestymistapa aiheeseen onkin naisten mielipide. Resepti siihen on melko helppo (tai ainakin helpompi kuin saada epälukuinen määrä miehiä esittelemään mielipiteitään peniksestään tai peniksistään). Kerätään ryhmä naisia ja esitellään heille peniksiä varioiduissa ympäristöissä. Naisten mielipiteet peniksistä voidaan jakaa kai yleisimmin kolmeen eri kastiin:

a) "ei se koko vaan miten sitä käyttää"
b) "mitä isompi, sitä parempi"
c) "ei koolla ole merkitystä".

Ryhmä A selittää seksin onnistumista mulla mittarilla, kuin penetroitumisen "täydellä tunteella". Tätä on pidetty melkolailla pitkään vallitsevana mielipiteenä, jota seksologit yms. virallisesti valveutuneet ihmiset aihetta selittävät.

Ryhmä B taas torpedoi seksologien mielipiteet alas ja kertoo, että tottakai koolla on merkitystä ja kun kysytään miksi, niin vastauksena on, että se täyttää paremmin tai osuu pohjaan asti (ihan totta, tämän kuulin kerran kun siihen asti luulin pohjaan osumisen tekevän lähinnä kipeää!).

Ryhmä C taas saa myös satikutia mielipiteilleen isoja peniksiä kannattavista, sillä heidän mielipiteensä luonnollisesti poikkeavat toisistaan äärimmilleen. Ryhmä C sanoo B-ryhmäläisiä kypsymättömiksi ja penetraatiokeskeisiksi lehmiksi, kun Ryhmä B sanoo C-ryhmäläisiä pienimunaisten miesten naisiksi. Tässä vaiheessa Ryhmä A yrittää olla hiljaa, ettei kukaan huomaisi heittää heitä argumentilla, jonka mukaan A-ryhmäläisiin kukaan ei ole sitä käyttänytkään vähään aikaan.

Sinänsä koko peniskeskustelu tavallaan useinmiten kyllästyttää, sillä se on parhaimmillaankin lähinnä vain tuopin ääressä toteutetuksi ajanvietteeksi sopivaa mielipiteenvaihtoa. Väittely peniksen koon merkityksestä ei takuuvarmasti johda mihinkään rakentavaan ja sen päätyttyä pienet penikset ovat edelleen pieniä ja isot isoja.

Mikä minua aiheessa hämmästyttää, on juuri naissukupuolen näennäinen vapautuminen. Vuosi vuodelta on enemmän ok keskustella miesten peniksistä. Jos sanan "penis" olisi muutama vuosikymmen sanonut ääneen televisiossa tai radiossa, olisi siitä tullut kuritushuonetta. Nyt, peniksiä heitellään monessa muodossa enemmän kuin koskaan.

Mutta mihin on jäänyt se huomio, että keskustelun alkulähdehän on oikeastaan naiset itse? Onko naissukupuoli itse aiheuttanut keskustelun syntymisen peniksen ympärille, vai onko vuosisatoja jatkunut kuiskailu keittiössä päätynyt tähän pisteeseen 2000-luvulla? Itse en ole koskaan ollut epävarma peniksestäni, joten oman kokemukseni pohjalta on vähän kummallista ajatella, että se epävarmuutta olisi syntynyt muillekkaan vain muihin miehiin vertailemalla? Olemmehan me erikokoisia muutenkin, eikä meitä silti sankoin joukoin näy saleilla pumppaamassa rautaa vaikka sille me voimme tehdä jotakin!

Mutta mistä epävarmuus sitten lähtee? Tarvitaanko siihen vain yksi nainen, joka kärttyisenä tiuskahtaa jotain harkitsematonta, vaikkakin osuvan rehellistä? Onko siinä havaittavissa kokonaisen miessukupolven itsetunnon dominoefekti?

Vai onko kaikki jäljitettävissä vain siihen, että niinkin määräävässä markkina-asemassa, kuin mitä nainen seksuaalisesti onkaan, on vuokraemännän hyvä hankkia hangaariin se jumbojet ja pyytää busseja ajamaan pienempiin talleihin?

Teen parhaillani ruokaa, tai siltä vaikuttavaa tuotantoainesta, Uncle Bens´n ateriakastikkeesta. Purkin kyljessä lukee "Sweet & Sour - Extra Ananas". Tuo jälkimmäinen osa kiinnitti huomioni yllättävänkin tehokkaasti.

Extra Ananas.

Siis mitvit? Ensin mielessä kävi, että mitäs hemmetin kieltä se oikein oli. Eikös sen ananaksen pitäisi olla englanniksi pineapple? Sitten kun tarkemmin vilkuilin purkin kylkeä, niin muut tekstit olivat suomeksi. Jossain päin on copywraitterilla mennyt vähän pasmat sekaisin.

Kutsukaa vain pilkunviilaajaksi, mutta ei suomeksi sanota "extra ananas". Sitä sanotaan "tavallista enemmän ananasta" tai "enemmän ananasta" tai jotain muuta vastaavaa. Tai jos anglismeja haluaa viljellä, niin vaikka "ekstra ananas".

Muutenkin olen huomannut itsessäni huolestuttavia "silloin kun minä olin nuori" -asenteita viime aikoina. Syy sille löytyy siitä, että olen joutunut huomioimaan viimeisen parin vuoden aikana hämmästyttävän määrän teinix-kieltä ihan työn puolesta ja joka kerta kun näen näitä pahimpia tapauksia, tekee mieli käydä kyseisen pikku-Eevertin kotona opettamassa toukka-aste-ihmiselle pilkkusääntöjä pesäpallomailalla.

Olen selvästikin ylirasitettu. Tai alirasitettu, koska minulla on aikaa kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota ja vielä blogatakin aiheesta.

Vielä olisi urputettavaa, mutta ruoka palaa pohjaan. Extra ananaksella.

Otin kuvan vuoden vaihtumisesta.

Tuli ihan kiva.

Lisännyt: Jarkko 12:52 AM | Kommentit (0)

* * *

tammikuu 05, 2008

---

Soittakaa Paranoid!!!!

Takana on varsin intensiivinen Kitarasankari-ilta, jonka muistona nyt lepää olohuoneessa pari muovikitaraa ristissä ja keittiö on kuin hävityksen kaupunki. Tyhjiä olut-, siideri- ja muun alkoholin säilytysastioita on paikat väärällään, aivan kuten kunnon rokkitähtien pitää jälkensä paikkoihin jättämän.

Pelkään tavallaan mennä WC:hen. Josko sinne olisi piirrelty seinät merkitseviä vessakirjoituksia täyteen?

Lisännyt: Jarkko 03:55 AM | Kommentit (1)

* * *

tammikuu 03, 2008

---

Jei!

Kaikki tuntuu paljon paremmalta 12 tunnin nokosten jälkeen.

Eilen oli vähän väsynyt päivä. Töistä oli pakko lähteä jo hyvissä ajoin, kun ei siitä pilkkimisestä mitään tullut. Kotona jaksoin sinnitellä yllättävän pitkään, mutta yhdeksän jälkeen ei kauaa tarvinnut nukkumattia odotella kun pää vihdoin tyynyn tavoitti.

Hauskoja unia näin. Törmäsin Aleksiskivenkadulla spurgukaksikkoon, jotka olivat kickseissä siitä, etttä olivat siirtyneet kiinteistöbisnekseen ostamalla jostain Kallion korttelista huoltokuilun. Syy innostukseen tosin jäi hämäräksi. Kaksikon mukana roikkunut kolmas sosiaalisesti rajoittunut yksilö oli ryöstänyt joltain ohikulkijalta kännykän latausjohdon ja joutunut siitä syystä roiskituksi bensalla. Juoksi sitten pois Helsinginkadun (Alkon?) suuntaan, kun pelkäsi joutuvansa sytytetyksi tuleen.

Kaksikkoon törmäsin myöhemminkin, kun olin ensin käynyt lapsuuskodissani ihmettelemässä, miksi hitossa sen näyteikkunamaiset ikkunat olivat verhottuja. Sieltä taas nappasin rakkaan autoni matkaan, jonka kanssa ajelin jonnekkin paikkaan, jossa yritin vaihtaa sen vanhaan farmari-Ladaan. Omistaja ei suostunut, josta olin jotenkin pahoillani.

Jostain syystä myös perheeni kävi paikalla, joka piti hirvittävän hauskana vitsinä sitä, että olivat laittaneet autoni jätepuristimeen ja nurmikolla oli sitten kiva kuutio peltiä odottamassa. Vaan onneksi Kallion spurguista se puheliaampi tarjosi kyydin vanhalla Taunuksellaan ja ajelimme rauhassa kohti kotia (missä se sitten lie olikaan), kunnes joku kaasutti ohitse. Spurgulla taas iski aivoon pienet kekerosbergit ja kiihdytti samantein Taunuksen raivon piiskaamaan, noin 500 km/h vauhtiin, jossa ohiteltiin maantiekaaharin lisäksi mm. pari puhallusratsiaa, liikennepysähdys, poliisien grillijuhlat ja yksi kaatunut nestemäisen typen kuljetustankkeri, jonka ympärillä kaikki oli jäätynyt. Lopulta siinä päädyttiin poliisi-skootterin takaa-ajamana pellolle, jossa mentiinkin Taunuksella sitten mukkelismakkelis.

Ja sitten heräsin. Kerrassaan ihana yö.

Lisännyt: Jarkko 09:22 AM | Kommentit (1)

* * *

tammikuu 02, 2008

---

Hiukan sekaisin?

Kello lyö viisi aamulla eikä silmäntäyttäkään unta. Olisikohan vähän rytmi sekaisin.

Oliskohan?

Lisännyt: Jarkko 04:59 AM | Kommentit (1)

* * *

tammikuu 01, 2008

---

Poker Wizard

Tänään pelasin elämäni ensimmäisen ihan oikean pokeriturnauksen. Tottapuhuen jännitti aivan helvetisti kun istui pöytiin 80 muun pelaajan kanssa. Ja vielä kun lähti asenteella "en mä oikeasti mitään osaa, mutta menen nyt kuitenkin ja pelaan agressiivisesti", niin käsien vapina paljasti taatusti ensimmäistä pottia kerätessä, että kuka on ensi kertaa pelissä mukana.

Alkupuolella oli aika selvää, kuka oli pöydän aktiivisin pelaaja ja kyllähän se minä olin. Aloittelijan virhe juu, mutta toisaalta se oli sen verran hauskaa, ettei sitä halunnut alkaa nössöilemään. Ja sitäpaitsi loppu tuli pöydän chip leaderin kanssa nokikkain tilanteessa, jossa kädessä oli 7 ja Q, pöydässä A, A, Q, 10. Kun toinen ässistä tuli turnissa, vielä silloinkin kaikki tsekkasivat kuten flopissakin. Tässä kohtaa nostin satasella, CL seurasi ja nosti lisää, johon vastasin all-inillä.

Kaverillä kädessä J ja 9, minulla siis akkapari. Varma voitto eikös niin, jonka jälkeen tyyppi tottakai sai pöytään kahdeksikkonsa...

Oli hieno peli silti. Parin viikon päästä uudelleen. Näin ne addiktiot alkavat!

Lisännyt: Jarkko 11:46 PM | Kommentit (0)

* * *

joulukuu 27, 2007

---

Julkinen liikenne rulaa

Tänään havaitsin, että 3B on sitten tosi kaupunkilainen kulkuväline. Normaalistikin olen monta kertaa törmännyt laitapuolen kulkijoihin - eli mm. spurguihin - raitiovaunuissa, mutta tämänkertainen tapaus oli ihan jotain uutta.

Paremmin tilannetta kuvaa se, että olette varmasti jokainen joskus olleet linja-autossa tai raitiovaunussa silloin kun kyytiin nousee iso ryhmä koululaisia? Ensin sitä olette ihan rauhallisesti joukkoliikennevälineessä, pohditte niitänäitä ja mietitte, oliko se jääkaappiin unohtunut maito mennyt eilen vai toissapäivänä vanhaksi - ja pam - yhtäkkiä ympärillä on toukka-asteella olevia pikkuihmisiä enemmän kuin laki sallii ja pää kestää. Jokainen kulkuvälineen penkki on täytetty skidillä.

Nyt sitten tuohon kuvitelmaan korvaatte pikkuihmiset spurguilla ja avohoitopotilailla ja laitatte ne raitiovaunuun jo sitä edeltävällä pysäkillä, missä sinä nouset kyytiin.

Avot!

Lisännyt: Jarkko 04:55 PM | Kommentit (3)

* * *

joulukuu 24, 2007

---

Christmas, oh what a Christmas

Ei tässä aatossa juuri mitään erikoista ollut. Mitä nyt kaupunki tuntuu hiljaisemmalta kuin onkaan. Kävin sen erikseen toteamassa iltareippailulla kameran kera, josta tuloksena tuli muutama kuvakin.

Kun joulu tuli vietettyä jo lokakuussa, niin ei ihme, että sitä on nyt vähän poissaolevan tuntuinen. Ei ole ollut joulumieltä ei. Lähimmäksi sitä on päässyt silloin, kun kävin eilen heittämässä ex-naapurille joulupaketin. Eräs toinen lahjansaaja karkasi varoittamatta Lappiin, joten se jäi sitten jakamatta ajoissa, mutta milloinpas sellaisia jouluja olisi, jolloin kaikki lahjat olisin jakanut ajoissa?

Huomenna systerin luokse viettämään joulusta se, mikä on jäljellä. Syödään hyvin (ei kinkkua, eikä laatikoita), avataan parit lahjat ja saunotaan.

Onneksi parin päivän päästä voi palata arkeen. Nyt pitäisi välipäivät pitää itsensä kiireisenä sosialisoinnin suhteen. Uudenvuoden suunnitelmatkin ovat vielä auki, mutta eiköhän jotain vaihtoehtoja eteen tule. Toivottavasti.

Ai niin, tuolla Uspenskilla vieraillessani huomasin pääsisäänkäynnin sisäpuolella varashälyttimen. Kävi siinä sitten teologis-väritteinen kysymys mielessä, että mihin Jumala tarvitsee varashälytintä?

Lisännyt: Jarkko 11:24 PM | Kommentit (2)

* * *

joulukuu 18, 2007

---

Jokaisessa naisessa asuu sisällä yksi Paula Koivuniemi

Olen viimeisen parin viikon sisällä käsittänyt melko konkreettisesti, että karaokeen on kehitetty versio "Aikuisesta naisesta" siksi, että humalaiset naiset voisivat saada hyvän syyn huutaa keuhkojensa täydeltä.

Lisännyt: Jarkko 04:53 PM | Kommentit (3)

* * *

joulukuu 17, 2007

---

Voimapalloja ja sinappia

Hankin muutama päivä sitten voimapallon. Olen varmaan myöhäisherännäinen (kuulin kyseisestä pallosta varmaan jo neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa), kun kaikki muut olivat näitä palloja jo kokeileet tai hankkineet sellaisen. Jokatapauksessa, aika hämmästyttävä laite ja ennenkaikkea hauska.

Sitävastoin, kirjoitankin nyt sinapista. Tarkemmin sanottuna Turun Sinapista. Kuten monet minuakin ennen ovat sanoneet, niin Turun suunnalta ei tule mitään hyvää ja kun vuonna 2003 sen valmistus siirrettiin Ruotsiin, niin sehän oli kuin kansallisaarteen ryöstö. Jos tuotteen markkinaosuus on pudonnut (vain) 20 prosenttia, sanoo sekin tietysti jotain kulutustottumuksista. Kuten monet muut, olen siirtynyt Auran Sinappiin.

Mielenkiintoista, miten ihmisten tottumukset muuttuvat hyvinkin pienten asioiden myötä. Itsestäänselvää on, ettei se Turun Sinappi ole miksikään muuttunut siitä, että sen valmistus siirrettiin muutama sata kilometriä lounaaseen päin. Tuote itsessään on siis sama, mutta sen identiteetti, johon brändi nojasi koko elinaikansa (yli 50 vuotta!) katosi päätöksen myötä. Toki Unileverillä ollaan varmasti jälkikäteen laskettu moneen kertaan, että kannattiko siirto. Markkinaosuuden lasku vs. valmistuksen kannattavuus. Todennäköisesti on kannattanut, sillä mitään suurempia muutoksia markkinointiin ei ole tullut. Ihmiset ostavat edelleen sitä, mikä on helposti saatavilla ja mikä on odotetusti riittävän hyvän makuista.

Huomioitta ei tietenkään voi jättää myöskään Turun Sinapin pakkauksen parempaa suunnittelua. Täsmälleen sama metalliputkilohan se on kuin kotimaisella kilpailijallaankin, mutta jotenkin se "Turkulaisen" design miellyttää enemmän silmää...

Ei se silti mihinkään päätöksiin pysty vaikuttamaan, sillä tähän talouteen ei osteta muuta kuin Auraa. Nih.

Den glider in.

Lisännyt: Jarkko 09:22 PM | Kommentit (2)

* * *