Aika se menee
Viimeisestä postauksesta on jo toista kuukautta ja aika tuntuu menneen siivillä. Siinä samalla ohi on kiitänyt myös kesä, eikä kovin suuria odotuksia lämpimistä avoautokeleistä voi toivoa. Pököttimellä tuli tänä vuonna ajeltua hyvällä tuurilla 1000 kilometriä. Todennäköisesti paljon vähemmän. Säälittää, kun se ei ole saanut tarpeeksi liikkua maanteillä…
Tänä kesänä on kuitenkin tapahtunut paljon muuta. Olen pitkästä aikaa innostunut piirtämäänkin, lukemaan, tutkimaan asioita ja periaatteessa kaikki näistä on tapahtunut erään henkilön tahtomattaan/huomaamattaan antamallaan esimerkillä. En tiedä, mistä pikainen itsensä sivistämisen pakko on tullut, mutta pakotan selvästi itseni entistä enemmän ja useammin tarttumaan kirjaan kuin esimerkiksi television kaukosäätimeen (jos tähän ei lasketa Fallout 3:n pelaamista).
Kävin myös matkailemassa, josta yritän parhaillani editoida matkakumppaneideni iloksi pitkästyttäviä lomavideoita. Helvetillinen duuni niissäkin on, mutta yritän toimia nopeammin kuin viime vuoden Japani-videoiden kanssa, joiden ilmestyminen Facebookiin kesti kahdeksan kuukautta.
Olen myös pohtinut tämän blogin pitämisen mielekkyyttä taasen. Harmittaisi pirun paljon heittää pois nämä monet kirjoitetut vuodet, mutta toisaalta - haircutille on niin parempiakin tapoja toteuttaa (facebook, anyone?), vaikkakaan ei niin pysyviä ja “päiväkirjanomaisia” kuin tämä. Yksi syyhän tämän pitämiselle on ollut koska kirjeitä ei enää nykypäivänä kirjoiteta, niin mahdollisille jälkipolville jäisi jotain konkreettista luettavaa isän tai isänisän inhimillisyydestä.
Ehkä pitäisi siirtää tämä satunnaisten ajatusten kirjoitusalustaksi ja todella lopullisesti haudata tarve raportoida elämästään pysyvästi.