Exit only
Tähän aikaan normaalit ihmiset on varmasti jo nukkumassa, mutta kun ei nukuta, niin ei nukuta. Vaihtoehtoja nukkumisen sijaan yön viettämisessä on tietysti useita ja tämän blogin päivittäminen on niistä vain yksi.
Tänään kuulin uutisen Tony Halmeen kuolemasta, joka tietyllä tavalla ei tullut mitenkään yllättävästi. Totuus varmasti on, että miehen elintavat eivät olleet sinänsä mitenkään erityisen terveelliset ja sitä varmasti tuli läträttyä erilaisten aineiden kanssa jo nuoresta pitäen.
En tiedä, mitä uutisesta nyt odottaisi sen enempää kuin kenenkään muunkaan kuolemasta, mutta yksi asia on melko varmaa, että jokaisella oli miehestä jonkinlainen mielipide. Tämä ei myöskään voi olla näkymättä kommentoinnissa mitä uutiseen tulee ja sitä varmasti netti on jo pullollaan.
Totuus on, että vaikka olen empatiakyvytön paskiainen, en aiheesta ole ainakaan tyytyväinen. Kenties jopa päinvastoin, sillä vaikka miehestä en sinänäsä pitänytkään, enkä varsinkaan hänen ajamastaan mieskuvasta (vaikka tietyt hyvätkin periaatteet Halme ajoi omalla käytöksellään lokaan), niin omasta mielestäni hän sai hyvääkin aikaan. Ei tosin kovin paljoa, mutta kuitenkin.
(Tässä kohdassa haluan käyttää Hitler-korttini ja sanoa, että samanlaisia vertauksia voisi vetää Aadolfistakin. Hyvääkin tuli tehtyä, muttei niin paljoa että sillä oltaisiin jotenkin maagisesti korjattu ne munaukset.)
Asia, josta olin vilpittömästi iloinen Halmeen toiminnassa oli se, että asioista taas keskusteltiin. Ei, en tarkoita tällä niitä keskusteluita, joissa oikeasti oltaisiin saatu jotain muutosta aikaiseksi, vaan niitä keskusteluita, että ihmisiä taas kiinnosti. Edes jokin. Politiikka rämpi ennen Halmetta kiinnostavuuden pohjamudissa ja samaa vaikutusta on havaittavissa tänäkin päivänä. Sitä ei tietenkään Halmeet sen enempää kuin Veltto Virtasetkaan tai Matti Nykäset pelasta, mutta on virkistävää kuulla arkadianmäeltä edes joskus kantaaottavia kommentteja - olivat ne sitten kuinka idiootteja tahansa.
Toisaalta, kuten jo mainitsin, liikkui Halmeen persoona siellä idiotismin horisontin toisella puolen. Tärkeisiin kysymyksiin löytyi vastaus jostain 1960-luvun machomiehen oppikirjoista, jossa usein ilmenivät sanat vittu, täällä, pitäis, vetää, jotakuta ja turpaan. Samalla naisia nimiteltiin akoiksi ja oikein maalailtiin sitä kuvaa, että ollaan sitä ainoaa oikeaa mieltä - ja jos joku on eri mieltä tosimiehen kanssa, niin sopii tulla väittelemään kehään. Eli ei suinkaan sivistyneesti keskustelemaan eriävistä mielipiteistä kahvikupin äärelle, vaan kehään. Rakenna tuollaisilla kommenteilla sitten uutta parempaa huomista, sanon vaan…
Yhdestä asiasta olen kuitenkin harmissani ja se on yleinen kommentteihin suhtautuminen. Kun Halme sanoo akkojen kuuluvan siivoamaan, on se automaattisesti sata kertaa pahempi juttu, kun Oksanen pamauttaa julkisesti suomalaisten miesten olevan väkivaltaisia. Ainakin tietyissä piireissä.
No, kaikesta huolimatta, kepeät mullat.