Visukinttu 3.0

Tunne ei ole mitenkään vieras, tämä joka ajoittain aina tulee kun mieli alkaa kulkemaan tuttuja ratoja eteen-taaksepäin. Vaihtoehdot tuntuvat aina vain vähenevän, vaikka todellisuudessa niitä tulee koko ajan lisää. Yksisilmäisesti tottuu vain näkemään sen yhden, jonka haluaisi valita, mutta ei uskalla.
Ei uskalla, koska…. ei edes tiedä, miksi.
Jos tietäisi, saattaisi uskaltaa. Jos uskaltaisi, tietäisi, miksi.
Kuinka hemmetin vanhaksi tässä elämässä pitää elää, että tietäisi, mitä haluaisi. Ottaisi vain sen pisteenä taivaanrannasta ja vaeltaisi kohti sitä pistettä. Säästämättä itseään, kunnes sen tavoittaisi. Jotkut sanovat, että ikä tuo viisautta, mutta mitä viimeisten vuosien aikana olen saanut, ei todellakaan ole viisautta.
Perkele.

Taas tuli yhdet uudet vuodet lusittua. Kyseinen juhla ei ole suosituimpien juhlien joukossa listallani lähinnä siksi, että vaivun aina pariksi päiväksi jonkinlaisen melankolian pauloihin. Mennyt vuosi ei koskaan palaa ja tulevaisuudesta ei ole takuuta.
Tarvitsen. . .