Visukinttu 3.0

Der Grande Vitutus. Grande.

Ihan loistava video. :)

Kävin iltalenkillä Ota-joen vartta pitkin katsomassa kymmenen vuoden tauon jälkeen [A-domea](http://en.wikipedia.org/wiki/Hiroshima_Peace_Memorial). Iltavalaistuksessa paikka näytti kummituslinnalta. Raunioituneelta kasalta muuten modernin kaupungin keskellä. Ikäänkuin se olisi unohdettu paikkaansa.
Kymmenen vuotta sitten kun seisoin samassa paikassa, en tuntenut oikein mitään. Olin vaikuttunut siitä, kuinka tämänlainen kaupunki on noussut tapahtuneen jälkeen kirjaimellisesti tuhkasta ja miten kaupungista oli tullut täynnä elämää oleva metropoli.
Nyt paikka vaikutti paljon enemmän. Johtuneeko kasvaneesta empatiakyvystä, mutta katsellessani paikkaa olin tyytyväinen siihen, että elämme maailmassa jossa vastaavaa ei tarvitse pelätä kovinkaan paljoa. Salamannopeaa välähdystä, jonka seurauksena kokonaisia kaupunkeja kymmenine tuhansineen, ellei satoine tuhansine asukkaineen vain katoaa.
Katselin vielä hotellini ikkunasta paikkaa ja mietin miten valtava tulipallo olikaan kyseessä. Sienipilvi kohosi yli 10 kilometrin korkeuteen ja räjähdys tappoi 140.000 ihmistä.
Väsyttää, masentaa ja vihastuttaa. Olen sanaton.

Ihan yhtään Ahtisaarta väheksymättä pohdin, että saisinko minä kemian Nobelin jos keksisin tavan miten Lasolista saa juotavaa?

Täällä ollaan oltu nyt sitten neljättä päivää ja muistot entisestä reissusta palaavat mieleen. Yhteistä kaikille muistoille on se, että tämä maa on omalla tavallaan todella perverssi. Uskon todella, että [Janne](http://www.schizoblog.net) viihtyisi täällä todella hyvin. Muuttaisi varmaan paikkakunnalle asumaan, jos joskus tänne eksyy.
Muutamia muistamiani pointteja nyt viime päiviltä, jotka tulevat mieleen:
1.) Tytöt tykkäävät länsimaalaisista, jotka eivät ole mitään neitipoppareita. Flirttiä tulee täysin avoimesti, riippumatta siitä, onko tyttö yksin vai roikkuuko kädessä poikaystävä.
2.) Kaupasta on vain tuuripelillä mahdollisuus arvata se sämpylä tai leipä, jossa ei ole jotain omituista välissä. Nyt tänään onnistuin arvaamalla oikeaan, “vain” tavallisen leivän makuiseen leipään, sitä ennen ostin ciabattan, jossa oli kahvin makuista kermavaahtoa välissä.
3.) Kahvilakulttuuri siinä mielessä, missä tunnemme sen eurooppalaisittain (huom: ei suomalaisittain) tuntuu täällä olevan tuntematon käsite. Ei ole katuja, joissa pinta-alaa olisi tuhlattu kahviloiden tarjoilualueeksi. Kahvilat, joita täällä on, ovat joko amerikkalaisia aamiaispaikkoja (vrt. Starbucks) tai perijapanilaisia teehuoneita.
4.) Ruoka on hyvää, mutta kuten [Yoe](http://yoe.iki.fi/) kertoi, on Fugut yms. erikoisuudet olemassa pääosin turisteja varten. Jos täällä haluaa oikeasti sitä, mitä paikalliset syövät, saa ravita itsensä melonilla, hillolla ja raparpelilla täytetyilä pizzoilla.
5.) Kaikki, jotka näyttävät poliiseilta, eivät sitä varmasti ole. Poliisin tunnistaa aseesta. Ne muut ovat kaikkea raksaoppaista parkkipaikkavahteihin.
6.) Japanilaiset eivät anna vanhuksille paikkaa metrossa.
7.) Suurin osa, ellei kaikki, naiset ovat reilusti alle 170 senttisiä. Yli puolet alle 160. Tätä kompensoidaan laajamittaisesti korkeakorkoisilla kengillä, joka on tietysti bonus kohtaan 1.

Aamusuihkun aikana tuli todettua, miksi elämä on joskus vähän vaikeaa 160 senttisille suunnitellussa maassa. Suihkun suutin kun on kiinteästi seinään kiinnitetty, juuri siihen 160 sentin korkeudelle, niin “tukan” peseminen on välillä vähän hankalaa.

Kun viimeisen kolmen vuorokauden aikana on nukkunut yhteensä kymmenen tuntia (ja viimeisen vuorokauden aikana ei lainkaan), ei liene ole ihmeellistä, että aivot lyö vähän tyhjää.
Täällä sitä silti ollaan. Sateessa.

Tyypillistä. Alle vuorokauden kuluttua pitäisi lähteä pitkälle lennolle kaukomaille ja tottakai huomasin, että passi ei olekaan siinä laatikossa, missä luulin sen olevan.
Muuten asiasta ei nousisi ongelmaa, mutta kun se ei tunnu olevan monessa muussakaan laatikossa.
On nähtävästi ns. hukassa.