Visukinttu 3.0

Piti eräänlaisen lupauksen pohjalta linkittää ilman mitään näkyvää syytä yhteen pieneen ja tuntemattomaan blogiin. Eli olkaa hyvät.

Eiliselle siideri- ja olutseuralaiselle mainitsin tänään, että ihmisen pitäisi elää sellaisessa syklissä, jossa joka toinen ilta vietetään kodin ulkopuolella (edes osittain) ja joka toinen kotona.
Eilisen jälkeen, on vuorossa siis koti-ilta. Luvassa tortilloja ja joku hyvä leffa.

Ystävä mainitsi eilen, että minun pitäisi käytännössä flirttailla enemmän. Asiaan ei varmasti ollut vaikuttamatta se, että kyseinen henkilö varmasti tietää minun olevan surkein flirttaaja maan päällä. Käytännössä harjoitan sitä joko vahingossa tietämättäni tai sitten suoralla toiminnalla. Á la “onpas neidillä isot nännit”.
Naamakirja on alkanut elämään nähtävästi omaa elämäänsä sosiaalisten suhteiden rinnalla. Sitä melkein kuvittelee heränneensä taas sosiaaliseksi elukaksi työkiireiden parissa, kunnes tajuaa, että ihan samaa nettischeissea tämäkin palvelu on. Luo vain illuusion siitä, että meillä on nyt kuitenkin jonkinlaista sosiaalista elämää, vaikkei ystäviä ja tovereita ehditäkään tapaamaan. Heitellään toisille mukahauskoja haasteita, purraan toisia virtuaalivampyyreina virtuaaliniskoihin ja niin edelleen. Tiedätte kuitenkin, mitä tarkoitan. Onhan teistäkin jo suurin osa siellä jossain, myöntäkää pois.
Sitävastoin narsistiseen luonteeseeni tunnusomaisesti saan hälyttävän suuret kicksit siitä, että joku vaivautuu arvioimaan luonteeni hyviä ja ei-niin-hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi “Word Breakdown”-lisäkkeessä meikäläistä on joku ystävällinen sielu (epäilen Turistia) kuvaillut meikäläistä adjektiiveilla “kalju” ja “äijä”. Superlatiivi-lisäkkeessä taas erinäinen määrä ihmisiä on arvioinut meikäläisen todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi “to steal candy from a baby” ja “to consider beer pong a sport”.
Eli tarvitseeko Facebook mitään muuta syytä olla olemassa, kuin tällaisten elämää suurempien tarpeiden tyydyttäminen?

Uskoni ihmiskuntaan rapistuu aina hiukkasen, mitä useammin näen miehen poistuvan ravintolan wc:stä pesemättä käsiään.

Tänään tuli taas pitkästä aikaa huomattua varsin veemäinen ominaisuus julkisissa liikennevälineissä. Nimittäin iPod-uRpot. Juuri ne valopäät, jotka omien tärykalvojensa pilaamisen lisäksi pilaavat myös kanssamatkustajien ilmapiirin luukuttaessaan musiikkia niin lujalla, että sen kuulee puoli raitiovaunullista kuin konsertissa istuisi.
Huonoin puoli niissä on, että ne soittavat aina paskaa musiikkia. Hyvä puoli on, että tuhoavat ainakin omat korvansa.
Pitäisi muuten hankkia Halo 3. Sitten voisi hetkeksi taas sanoa hei vapaa-ajalle.

Kaikista epäsuorista ja suorista vihjauksista päätellen mulla on ilmeisesti jollain tavalla valloittava hymy.
Nyt kun vielä olisi syytä hymyillä.

Tänään vietin vapaapäivän, josta vietin töissä alle puoli tuntia. Jos mukaan ei lasketa aamupäivällä suoritettua työvelvollisuutta elokuvateatterissa. Kävin katsomassa leffan Shoot´em up. Pätevä elokuva miehekkääksi viihteeksi lähinnä kolmesta syystä:

1.) Elokuvassa oli eniten one-linereita, mitä olen yhdessä elokuvassa koskaan nähnyt.
2.) Elokuvassa oli eniten body-countteja, mitä olen yhdessä elokuvassa koskaan nähnyt. Mukaanlukien kaikki Rambot.
3.) Elokuvassa oli Monica Belluccin tissit.

Kotimatkalla kävin ostamassa isomman kasan DVD:itä. Riittää katsottavaa vaikka kuinka. Kysymys vain on, että milloin ehtisin elokuvia katsoa…(tarkemmin ajatellen sitä varten on tulossa talvi).

Veronpalautuksia. Melkein kaks tonnia.
Jei. :)

Ostin tänään uuden objektiivin. Kauppahintaa en tosi kauppamiesten tapaan paljasta, mutta omasta mielestäni se oli halpa ja kauppias sai (tai tarkkaanottaen saa) mokkulasta mieluisensa hinnan. Olisihan Oopa oikeasti varmaan kympin-kaksi siitä tinkinyt, mutta en jaksanut. Ei jotenkin kuulu tapoihin, varsinkaan kavereiden kesken.
Pitihän sitä jo kokeilla ja ihan kokeilujen perusteella ihan pirun hauska linssi, jolla ei hirveästi tosin käyttöä tule löytymään, mutta kun vakavaa käyttöä löytyy, on se kullan arvoinen. Tai ehkä ei kullan, mutta moninkertaisesti kauppahintansa…
Nyt on työt taas vähäksi aikaa tehdyt. Ensi viikko on melko löysäilyä ja sitten alkaa taas kunnon rumba, kun tällä alalla aletaan valmistautumaan joulun tuloon. Pelottaa valmiiksi, mutta väliäkö tuolla.