Lauantai-illaksi suunniteltu meno sitten peruuntui ja nyt on suunnitelmat taas auki. Mitäköhän sitä illaksi miettisi? Kotiteatterin voisi vihdoin värkätä taas paikalleen ja pitää rauhallinen leffa-ilta? Tai jotain ihan muuta.
Nyt tuli sitten taas käytyä operoitavana, kun viime kerrasta onkin jo aikaa yli vuosi. Niin se aika vain rientää - muistan silloin ajatelleeni, että pitää tuo toinenkin käydä hoitamassa mahdollisimman nopeasti kun siinä samalla ei tullut mieleen. Tyhmä minä. Olisi päässyt yhdellä tikinpoistokerralla, joka on paljon mukavampi ajatus, kuin käydä revityttämässä nuo uudestaan ensi viikolla.
Näin vanhoilla päivillä tulee joskus ajateltua, että joko kipukynnys on noussut tai puudutusaineet tehostuneet. Enää ei tee lainkaan niin kipeää asiat kuin mitä ne tekivät - esimerkiksi penskana. Nykyään isketään hammaslääkärissäkin puudutusta aina mitä pienimmistä asioista, silloin kun minä olin nuori, ei puudutusainetta aina laitettu edes hammasta vedettäessä. Jos laitettiin, niin silloinkin varmaan jotain pseudo-suolaliuosta, koska senkin jälkeen se sattui aivan perkeleellisesti.
Niin ja ei siitä nyt niin kauaa ole, kuin kenties kuvittelette. Se oli sitä kultaista 80-lukua.
Silmäkulmaa kutittaa. Yksityislääkäriaseman kiva täti sanoi, ettei tuohon mitään arpea jää, mutta se voisi olla jopa kaunistus. Voisi sitten joskus elvistellä sillä viisi milliä pitkällä arvella, että jälki tuli baaritappelussa, kun joku löi pullolla. Tai painiessa sirkuskarhun kanssa.
Koska tämä sama video on jo Just Sopivastissa ja Naamioissa, niin laitan tämän vielä tännekin. Ihan vaan, jotta tästä videosta tulee kaikkein eniten levinnyt Youtuben video suomalaissa blogeissa. Eli siitä vaan sitten kaikki tekemään samaa. Videohan on ihan hauska.
Jaahas. Nyt on sitten ämpeekolmosten lisäksi syytä poistaa nurkista myös kukkaruukut, ennenkuin poliisisetä tulee ja vie pois.
[Helsingin Sanomat]
Heräsin tunti sitten puhelinsoittoon auton huollosta, josta sanottiin Pökötin valmistuvan tänään. Kuulemma enää puhdistusta ja katsastusnäyttöä vailla. Epäilivät penteleet, ettei auto menisi välttämättä katsastuksesta läpi jarrujen ruosteen (joka on mallin tyyppiominaisuus) vuoksi. Kiva herätä aamuun, jossa joku sanoo tarvitsevansa 250 euroa ylimääräistä asian varmistamiseksi. Käskin jatkaa ihan suunnitellun kaavan mukaisesti kun on sitä ennenkin pelattu uhkapeliä. Normaalisti laskeskelisin mahdollisuuksien olevan suhteellisen fifty-sixty, mutta viime aikoina ei ole oikein ollut onni myötä - niin tässä on nyt ehkä 90% mahdollisuudet siihen, että uudelleenkatsastus on edessä. Ja helvetisti vaivaa. Aionko silti tehdä jarruille jotain? En. Jos se nyt ei mene läpi, niin menen kaahaamaan & jarruttelemaan vähäksi aikaa ja toivon, että suurimmat ruosteet putoilevat pois.
Nyt istuskelen vieläkin sängyssä läppärin kanssa ja mietin, kannattaisikohan jo nousta ylös. Lattia tuntuu kuitenkin edelleen kylmältä.
Joo. Tuntui. Jatkan surffausta.
[lisäys: Pökötti on muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa]
Jos lukijoissa on joku intohimoinen hevosharrastaja, niin selittäkää minulle, miksi ihmeessä uroshevosilta runkataan ensin kermat pihalle ja sitten istutetaan ne tammoihin. Okei, yhdestä kerrasta riittää näin neljälle tammalle, mutta ei kai nyt hevosten kohdalla puhuta jumaliste mistään olympiadin palautumisajasta?
Eikö siinä luonnollisella tavalla riitäkään vain lasillinen vettä ja viisiminuuttinen hengähdystauko, niin nalli on taas ladattuna?
Päätin tänään aloittaa viimeisen asunnossani olevan komeron muuttamisen järkevään käyttöön. Tähän mennessä se on toiminut lähinnä romuvarastona, nyt olisi tarkoitus muuntaa se kunnon vaatekaapiksi.
Muuten koko homma olisi ollut ihan helppo nakki, mutta asunnon entinen omistaja oli asentanut komeroon sellaisen elfa-korin. Sen purkaminen ei ollutkaan kovin helppo nakki. Ensin kuvittelin, että senhän vaan voi vetää ulos komerosta, kunhan ensin tyhjentää korit ja muut komerossa olevat tavarat pois tieltä.
No way.
Tottakai komero oli käytännössä rakennettu sen perhanan häkkyrän ympärille ja sitä ei ehjänä sieltä ulos saanut. Se perkeleen 80-luvulta peräisin oleva himmeli on valmistajansa mukaan tehty helposti purettavaksi, mutta nyt sitä ei olisi saatu tiiviimmin kasaan edes hitsaamalla. Lopulta homma selvisi ihan vanhanaikaisella tavalla, eli timpurinvasaralla hakkaamalla. Kuka sanoi, ettei väkivalta ratkaise asioita?
Pieni sivutarina siinä on tietenkin se, että sellainen puolitoistametrinen häkkyrä ei ole hirvittävän hiljainen purettava. Jokainen vasaranisku sai sen soimaan kuin helvetin symbaalit ja takuuvarmasti useammassakin naapurissa, niin seinän kuin lattiankin takana ihmeteltiin, että mitä hemmettiä meikäläinen oikein tekee.
Nyt se on kuitenkin purettu ja kaapin rakentaminen alkaa. Jos vaikka saisin vihdoin makuuhuoneessani olevan tilapäisvaatetelineen pois käytöstä.
Näin se vain on, että viikonloput alkavat taas olemaan ajankäytön kulta-aikaa. Tänäkään viikonloppuna en ole tehnyt vielä tuntiakaan töitä tai siihen viittaavaa toimenpidettä. Sitävastoin olen ostanut 1920-luvulta peräisin olevan pullokorin, kuvannut pihakasveja mitä kummallisemmista kuvakulmista, saanut pakit, syönyt hyvin sisäfilettä, juhlinut Oxfordiin lähtevän tytöntyllerön läksiäisiä. Enkä edes tässä järjestyksessä.
Kaikesta tuosta olen saanut ihan hyviä kuvia, joita en tässä julkaise. Ai miksi? No kun en vain jaksa kaivaa kameran muistikortinlukijaa esille jostain.
Odotelkaa siis rauhassa jonnekin lähitulevaisuuteen.
Lopuksi on kuitenkin sanottava yksi asia:
Ystävät ovat äärettömän ihana asia.
…no ainakin aivokuollut. Äsken muutenvain töitä tehdessäni aivoissa välähti taustalla soivan biisin kohdalla, että “hei, mä olen tän kuullut aiemminkin”. Tuttu biisi siis, joten piti oikein tarkistaa, mikä se oli.
Sehän oli Lordin “Hard Rock Hallelujah”.
Huomenna tulee täyteen viisi viikkoa aktiivista liikuntaa. Aloituspäivänä tuli nopeasti todettua se, kuinka rapakunnossa olenkaan.
Muutoksiakin on tässä näkynyt. Liikunnan pääasiassa keskittyessä yläkropan lihaksiin ja yleiskunnon parantamiseen, on käsilihakset alkaneet olemaan vähän timmimmässä kunnossa kuin ennen. Vatsalihasten toiminnassa on ihan selvää muutosta kun nahan alla alkaa olla jotain kovampaakin kamaa kuin ilmavaivat ja vatsamakkarat (jotka nekin ovat vähentyneet). Mutta… theres still a lot of work to be done.
Sinällään ihmeellistä, että ensimmäisen viikon aikana paino putosi sen pari kiloa, mutta sen jälkeen se on pysynyt täsmälleen samana koko ajan. Ja liikunnan lisääminen muka laihduttaa. Paskanmarjat.
Suurin muutos on tapahtunut ihan kevyesti yleisessä jaksamisessa. Jos jotenkin matemaattisesti voisi mitata kunnon kasvamista, niin se on kai jokseenkin kuusinkertaistunut? Ensimmäisellä kerralla crosstrainerissa meni viisi minuuttia ja olo oli täysin puhki - nyt siinä menee 20 minuuttia tuplasti kovemmilla asetuksilla ja päälle vielä toiset 20 minuuttia juoksumatolla. Käytännössä tämä näkyy siinä, että kuudenteen kerrokseen portaita kävellessä ei ala puuskuttamaan, pidemmänkin kävelymatkan jaksaa hidastelematta ja ylipäätään energiaa tuntuu riittävän paremmin.
Ai niin. Ja ruuansulatus on vilkastunut. Positiivista sekin.