Visukinttu 3.0

Miksiköhän harvassa televisio-ohjelmassa jotkin ammatit tai ammattiryhmät on tarkoituksellisesti esitetty korrektin tasa-arvoisesti. Hyvä esimerkki on CSI, jossa 40-50% rikospaikkatutkijoista on naisia - tietenkin malliluokkaa olevia. Oli televisiosarja sitten vaikka palomiehistä, niin sinne silti on yhytetty naisia sekaan. Mikä vika on kunnon äijämeiningissä? Sellaisia sarjoja on ihan liian vähän. Asema 62 on yksi niitä harvoja, joissa naiset ovat lähinnä statistin rooleissa - tai sitten hyljeksittyjen ex-vaimojen.
Uutisista Finnkinon (=SanomaWSOY:n) uusinta aluevaltausta seuratessa tuli taas huomattua, että valtion leivän mukana taitaa tulla lisäaineina myös huono esiintymis-ulosanti. Kaikissa haastatteluissa ne ovat ne valtion virkamiehet/ministeriön edustajat, jotka aina puhuvat monotonisella äänellä omaan partaansa tuijottaen mikrofonia. Sitävastoin 50-200% parempaa palkkaa nauttivat yksityisen sektorin johtajat vaikuttavat olevan aina iloisempia ja muutenkin rokkaavampia hemmoja.
Ehkä virastotaloissa on liikaa asbestia?

Vapaaehtoisena kaljuna eläminen on joskus haasteellisempaa kuin moni uskoisikaan. Sitä joskus kohtaa asioita, jotka lähes saisivat toivomaan luomukaljuutta. Kuten eilinen kommentti:

- Moi sä näytät jotenkin erilaiselta. Ooksä ruskettunu? …. eiku,… eiku,…. SULLON TUKKAA!

Kaikkea sitä kuulee, kun on kerrankin viikon ajelematta päätään.

Parasta kasarikakkaa, mitä maailmalla on tarjota 20 vuoden takaa.
Kylläpäs se aika kuluu nopeasti.

Kämppäni makuuhuoneen sisäkatto on ehdottomasti yksi maailman rumimmista. Asunnon entinen omistaja on ilmeisesti saanut jotain rei´itettyä äänieristelevyä halvalla tai ärsyyntynyt harvinaisen paljon ullakkolla juoksevista rotista, sillä millään muulla tätä käsittämätöntä valintaa ei voi selittää. Muistuttaa jostain syystä 1970-luvun virastotaloista tai terveyskeskuksista.
Onneksi tuohon on tulossa parannus. Toivottavasti ainakin. Tulevalla viikolla pitäisi töiden lisäksi keskittyä tulevaan makuuhuoneremonttiin, joka vihdoin (parin vuoden jahkailun jälkeen) on pakotettu otettavaksi tuulta alleen. Ongelmakohtia on takuuvarmasti luvassa. Muidenkin kysymysten kohdalla kuin tuon katon perkeleellisen rumien levyjen peittämisessä.
Suurin niistä kysymyksistä on, kun lasikuitutapetti olisi tarkoitus silottaa. Siihen on kuulemma olemassa jotain tapettia siihenkin tarkoitukseen, mutta päättelin parhaaksi ratkaisuksi ihan kunnon seinäsiloitteen. Sellaisen äijäsäkkimeiningin, jossa paikalle tuodaan 25 kg säkki tavaraa joka sekoitellaan paikanpäällä veteen ja läiskitään seinille. Jää sitten nähtäväksi, millainen jälki on.
Tänään piti käydä Bauhausissa, mutta vastoin ennakkotietoja (mm. firman omat nettisivut) pulju näytti olevan kiinni. Saamarin natsit. Pitikin tänään, kun oli vihdoin aikaa hoitaa vähän omiakin asioita.
Tiistai-iltana pitäisi tyhjentää makuuhuone ja muuttaa olohuoneeseen pariksi päiväksi. Jää nähtäväksi, mitä siitäkin tulee. Vapaaehtoisia hyllynpurkajia ja kirjankantajia (matka 5 metriä) etsitään!

Tänään tulin sitten juhannuksenvietosta takaisin kotiin. Ruuhkia ei ollut edes mennessä, johtuikohan sitten siitä, että lähdin eilen kahden jälkeen iltapäivällä vasta liikenteeseen. Jokatapauksessa, oli taas ihan kivaa, vaikka sää olisi voinut suosia vähän paremmin eilispäivän aikana.
Tänään on jokatapauksessa kiva ilma. Takaisintullessa Lahden moottoritiellä ajeli sitten valkoinen Toyota sen verran vilkkaaseen malliin, kaistalta kaistalle vaihdellen (tai ajellen vaan ajoittain siinä keskellä), että päätin kilauttaa poliisille. 10022 vaan luuriin ja kas, hälytyskeskus on “ruuhkautunut”. Kahden minuutin odottelun jälkeen olin jo ehtinyt miettimään, että ruuhkautuminen joko johtuu siitä, että hukkumistilastot saavuttavat sittenkin kaksinumeroisen määrän (ehdin veikata eilen seitsemää) tai sitten ihmisillä on vain paljon sanottavaa hälytyskeskuksen kivoille tädeille. Jokotai, niin siinä kahden minuutin aikana päättelin, että eivät ne siellä halua yhtä epävarmaa tapausta (no olisihan se voinut olla vaikka joku epilepsiakohtauksen saanut kuski sen 10 kilometrin matkalla…) harteilleen, että parempi lopettaa jonotusäänen kuunteleminen ja päästää joku akuutimpaa tarvetta tarvitseva edelle.
Sitäpaitsi se Toyotakin ehti karistaa meikäläisen. Dämnit.
Hassua, mutta kuvittelin hälytyskeskuksen jonotusjärjestelmän soittavan jotain taustamusiikkia. Jotain rauhoittavaa. Niinkuin Bachia tai Chopinia. Siinä, kun olet vetäissyt moottorisahalla koipeesi, olisi paljon mukavampaa kuunnella klassista musiikkia samalla kun vuodat kuiviin.
Kaksi minuuttia. Eikös pankitkin palvele nykyään nopeammin?
Porvoon kirkko oli muuten saanut rakennustelineet ympärilleen.

Nyt se on sitten tämä juhannus. Valoisat ja lämpimät yöt. Pitäkää hauskaa.
Tästä mennään sitten päivä päivältä vain huonompaan suuntaan.

Se neitonen jonka kanssa viikolla tuli harrastettua pikaista nuolentaa, kävi onneksi piristämässä tätäkin heikkoenergistä päivääni. Flunssa nyt kuitenkin jatkaa edelleen toimintaansa ja ruumiin energiatasot ovat vähän heikolla tolalla. Ei haittaa, sillä paranemisprosessiahan tässä vaan viedään eteenpäin.
Jokatapauksessa, Julle sattui siinä huomaamaan saman asian kuin mitä itsekin olen ajoittain ihmetellyt, eli tietyt happamat (hiilihappoa sisältävät?) juomat saavat kieleni värjäytymään. Erityisen hyvin tässä toimii mm. Battery, jota tosin juon melko harvoin. Tänään pitkästä aikaa joku huomioi taipumukseni ruskeakielisyyteen.
Oli silti pakko käydä hammaspesulla.
Satunnaisena huomiona tänäänkin ihmettelin, että miksi USB-plugi tulee aina ensin laitettua koneeseen väärin päin. Kun siinä on vain ne kaksi vaihtoehtoa. Tuntuu, että se johto vain sattuu väärin päin käteen - oli laite mikä tahansa.
On muuten kesä. Tarttis vähän saada mökkimeininkiä järvilaiturin kera tähänkin hetkeen.

Paris Hilton on sitten tehnyt musiikkivideon. Tottakai. Tämähän ei yllätä ketään.

Kauan sitten kirjoittamani tositarina sai tänään välittyä eräälle henkilölle esimerkkinä miessukupuolen joskus varsin omintakeisistakin oivalluksista.
Tuli vain mieleen, että luojan kiitos, seinästä tulevan sähkön volttimäärää ei käyttäjä voi portaattomasti säätää kotikonstein. Jos se olisi säädettävissä 220-10000 voltin välillä, niin kuolinilmoituksille pitäisi varata ylimääräinen sivu hesarista. Ja naisten osuus yli 45-vuotiaista kasvaisi.

Flunssa on jo onneksi vähän hellittämässä otettaan. Kaksi päiväähän on ihan sopiva aika flunssalle, vaikken pahitteeksi laittaisi vähän lyhyempääkin aikaa. Huomenna toivon olevani suhtkoht terve. Kun noita töitäkin pitäisi tehdä ja siellä (todennäköisesti) kännykkätestissä pitäisi käydä.
Näin eilen dokumentin loppuosan, jossa ekokylässä asui 30 päivää joku jenkkikapitalistipari (?). Ihan kivaa, että sielläkin tehdään jotenkin asenteellisia dokumentteja, eikä pelkästään realitypaskaa. Ei sillä, että minä jättäisin katsomatta sen realitynkään, mutta vaihtelu virkistää. Samaten eräästä toisesta blogista bongasin pienen tekstinpätkän, jossa kysyttiin suunnilleen sitä, mitä itse olet tehnyt maailman parantamiseksi.
Ensimmäisenä tuli mieleen, että käytän vapaan kanan munia ynnä muita reilun kaupan hedelmiä ja muutenkin teen pieniä valintoja ekologisesti paremman tuotteen kannalta. Loppujenlopuksi konkreettisin teko maailman parantamiselle olisi ajoittain se, että jäisin vain kotiin nukkumaan.