Visukinttu 3.0

Nyt kun olo alkaa lääketokkurassa tuntumaan paremmalta, miltei voittamattomalta, niin alkaa myös neljän seinän sisällä oleminen entistä enemmän ottamaan pannuun. Olisi kova hinku lähteä jo huomenna töihin, mutta tietäähän sen, mitä siitä tulisi. Uudestaan kipeäksi tietenkin, eikä siellä toimistolla nyt kuitenkaan saisi aikaiseksi mitään.
Järkeä vähän tässä vielä puuttuu vaikka kroppa alkaakin jo vähän toimimaan.
Vaikken aina joka ilta ole muutenkaan menossa, niin tämä alkaa olemaan jo vähän liikaa. Viimeisen kahden viikon aikana olen nähnyt kahta kaveriani. Toiseen tartutin saman taudin - toiseen en ainakaan vielä todistetusti. Maanantain pikaisen toimistokokeilun jälkeen myös toimituspäälliköllä on tämä sama lenssu. Eli onnea nyt sinnekin päin.
Televisiostakaan ei tule oikein mitään, mihin todella jaksaisi keskittyä. Tyydynkin vain katselemaan sitä ja annan kuvien mennä tajuntaan. Päivisin myös katselen ulos ikkunoista - ilman tätäkin sairautta olisin onnellisesti elänyt ilman tietoa siitä, että vastapäisessä talossa asuva mummeli viskelee parvekkeeltaan lumipaakkuja alas kadulle.
Kevään tuloa sekin kai osoittaa. Kuka sitä nyt lunta parvekkeeltaan marraskuussa viskelisi.

Viime yö meni varsin iloisissa merkeissä. Pieni paukku reseptin takana ollutta yskänlääkettä ja nappi panacodia vei tajunnan sitten 12 tunniksi. Heräilin ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon täysin virkeänä. Lääketiede ei joskus vain jätä kylmäksi.
Yöllä tosin tuli nähtyä uni, jossa löin syystä tai toisesta Eugeniaa ketjun päähän kiinnitetyllä täytetyllä hamsterilla.
Hupaisaa.

Jee! Välillä pieniä väliaikatuloksia, kun joku ehti jo epäilemään, että olisin tähän flunssaan kuollut.
Keuhkoputkentulehdushan sieltä pölähti. Aikani julkisella puolella luukulta toiselle juostuani hyppäsin taksiin ja ajoin 500 metrin päässä olevalle yksityiselle lääkäriasemalle. Aivan kohtuullista tuntipalkkaa nauttiva lääkärisetä siellä sitten koputteli vähän, kuunteli keuhkoja ja läppäisi resepteihin sellaiset tropit ja tripit, että olo on taas varsin auvoisa.
Vetäisin kotiintultuani pillerit naamaan ja sammuin sängylle huvittavaan asentoon pariksi tunniksi. Jotain pillereistä sanoo se, että enää ei vituta yhtään ja jonkinlaisessa puolihorroksessa näin unia, että olin pienoisrautatien veturikuski.
Miksi tällaisia pillereitä ei anneta aina heti kun vähänkin valittaa yskää tai nuhanenäisyyttä? Maailma olisi varmasti parempi paikka kun kaikki sairaat ihmiset olisivat kotonaan lääkehoureissa.
Siitä puheenollen, taitaa olla aika terästää taas vähän tätä oloa uudella annoksella. Tervemenoa selvä päivä!

Olen edelleenkin sitä mieltä, että flunssa on ihan perseestä. Pätkääkään en ole saanut unta, enkä todennäköisesti saa.

Jepsansaa. Olipa tosiaan loma kerrakseen. Näin korkeaa tapahtuma/muistettavuussuhdetta ei ole varmaan koskaan ollut ennen. Jos kuume ei olisi näin korkea ja olo olisi flunssaisena yhtään parempi, jaksaisin kirjoittaa aiheesta enemmänkin.
En jaksa.
Sitävastoin yritän tässä kuvata sellaista tilanneahdistusta, jonka koin tänään kuoriessani valkosipulia. Sellaista monikynsistä siis. Niistähän tulee sellaisia järkyttävän kevyitä kuorenpalasia ihan saatanasti. Ja olihan niitä kertynyt leikkuulaudalle jo aika pino.
Mitäs siinä muuta sitten odotetaankaan flunssaisena kuin kunnon akuuttia yskänpuuskaa. Sen jälkeen leikkuulaudalla ei ollut yhtään. Sitävastoin kaikkialla muualla oli - ja jossain edelleen on.
Flunssa on ihan perseestä.

Lähdin pakon sanelemana käymään lähikaupassa. Juotava (hanavettä lukuunottamatta) kun oli taloudesta lopussa. Samaten nenäpyyhkeet. Ja oikeastaan kaikki muukin.
Nenäni ulos pistäessäni sää oli vielä ihan kiva. Kun astuin paluumatkalle ulos kaupasta, satoi taas lunta.
Sanomattakin selvää, että paluumatkalla kaikki tuntui vituttavan paljon enemmän kuin mennessä.
Perkele, että täällä on paska sääkin.

Eilinen ilta loppui valomerkkiin, kun flunssalääkkeeksi otettu salmiakki/banaanisnapsi kolkutteli jo kallon sisäseiniä. Aamu sitävastoin alkoi aivan liian aikaisin. Heräsin jo kahdeksalta, joka tuntuu olleen päivän trendi.
Aamupala koostui sulatetusta paahtosämpylästä, valkosipulista ja suoraan purkista syödystä tonnikalasta.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle lomamatkalle, mutten ole varma, pystynkö. Köhä on sen verran vittumainen, että on kai järkevämpää ainakin tässä vaiheessa tuskailla kotona kuin ulkomailla.

K: Miten tv-lupatarkastajaa hämätään tyylikkäästi?
V: Hankkiudutaan Yleisradion aamuohjelmaan kertomaan, että ei omista televisiota.

Satunnainen matkailija tunsi itsensä varsin väsyneeksi pitkän matkan (joka oikeasti oli viisi yötä, mutta tuntui kymmeneltä) jälkeen. Heräsi ensimmäisen kerran vähään aikaan ihan omasta sängystään ja käveli keittiöön ottamaan virkistävää aamupalaa.
Jääkaapin oven avattuaan totesi ilmassa tuntuvan suuren urheilujuhlan lisäksi myös omituista hajua. Kohteeksi paljastui maitotölkki, jonka viimeinen myyntipäivä on mennyt yli kuukausi sitten.
Miksi tuollaiset alkavat haisemaan vasta silloin kun on muutaman päivän poissa?

….home. Olen kotona.
Jee!
Turvallisesti.
Tupla-Jee!
Enkä hukannut matkalla kuin luottokorttini ja matkalippuni takaisin.