Visukinttu 3.0

Vielä pitää näin illan päätteeksi sanomani, että taas olen viimeisten päivien aikana saanut viisi uutta, kissamaisen uskollista lukijaa. Siis viisi. V-I-I-S-I.
Mitäköhän helvettiä tekin tätä tilasitte? Ette ainakaan juttujen takia. Kuitenkin tilasitte pelkästään siksi, että täällä eilen oli ennätysmäärä päivityksiä yhdessä päivässä? Menkää pois! Hus! Häipykää! Täällä ei ole mitään luettavaa! Lopetan, jos ette mene! Hus!
Tuo Oopan tajunnanräjäyttävä seuranhakuilmoitus mietityttää edelleen. Sillai hyvissä mielin. Kyllähän me sisäpiiriläiset jo Oopa tiedetään, mutta ainakaan omaan silmään Pintaliidossa ei ole Oopan kuvaakaan osunut. Onko se sitten siellä jossain, en tiedä (kun en sitä kovin usein lueskele), mutta on kyllä pakko hattua nostaa miehelle, kun uskaltaa tuollaisen vedon tehdä. Moni ei uskaltaisi, väitän. Se vaatii jotain tiettyä munan kaltaista tuotetta läväyttää naama kaiken maailman nähtäväksi ja julistaa, että nyt olis vähän yksinäinen olo ja olis kiva, kun olis seuraa vähän enemmän.
Kuten sanottua, ehkä minäkin vielä jonkinlaisen väännän. Noin vähän niinkuin kopioiden. Jos ei muuta, niin tuodakseni oman osani siihen, että saadaan tästä uusin blogitrendi aikaan.
Sitä odotellessa taidan kuitenkin vielä vähän vartoilla, josko se vetävän näköinen, salaperäinen tyttö jostain ilmestyisi ja kävisi hyvin pyydykseen.

Rahankäyttöni on täysin holtitonta ja erityisesti tämä pätee käteisen rahan kanssa. Omistan tosin parikin eri lompakkoa, mutta kumpaakaan en käytä. Toinen on isoisältäni peritty ja toinen taas palvelee jonkinlaisena dokumenttisäiliönä autossa. Osittain tästä syystä käteinen raha vaeltelee yleensä missä sattuu. Keittössä taitaa olla vetolaatikossa veitsien ja pähkinänsärkijöiden joukossa parikymppiä, teeveen yläpuolella dvd-hyllystä voisi löytyä vitonen tai kaksi - ja takin taskuista voisi löytyä kanssa lounaan verran seteleitä.
Kyllä. Olen samaa mieltä. Rahaa ja sen ansaitsemiseen uhrattua työtä pitää sen verran kunnioittaa, että pitää rahoista hyvää huolta. Tuhlaaminen on täysin eri asia, mutta heitteillejättö taas on täydellistä typeryyttä.
Ja tuo välinpitämättömyys heijastuu myös maksuliikenteeseeni. Maksoin juuri yhden laskun heinäkuulta. Kai siksi, että se vain oli jäänyt maksamatta. Karhukirjeitä ei kyseisestä firmasta ole tullut, mutta pienenä firmana se kai on tottunut siihen, että laskut saattavat tässä taloudessa viipyä pidemmänkin tovin.
Olen vain pankkikortti-ihmisiä. Maksukortti on vain niin kätevä tapa. Isommat ostokset tulee aivan liian usein heitettyä tietysti myös luottokortille, mutta pankkikortilla muuten maksaessa saa aina tasarahan. Ei taskunpohjilla kuljeskelevia kolikoita, eikä muutenkaan härdelliä. Ainoat haitat ovat, että esimerkiksi parkkimittareihin ei niitä kolikoitakaan sitten löydy ja alakerran kiinalaisessa lounaspaikassa käy vain käteinen.

Ei helvetti. Alan pikkuhiljalleen omaksumaan sen yleisen asenteen, että maanantait ovat perseestä. Työmotivaatio on varsin laskusuhdanteinen, vaikka pirteänä jaksan töitä painaakkin.

Parranajo on varmasti yksi miehisimmistä kokemuksista, mitä voi olla. Naisten on turha elvistellä, että kyllä nekin niitä karvoja raapivat kintuistaan, mutta se koipien höylääminen ei nyt ole ihan sama asia. Ovat ne naisten kintut suurimman osan ajasta tehokkaasti peitetyt näkyvistä muutenkin. Lopun aikaa kovin tarkkaan varjelevat niitä maan ja metrikahdenkymmenen välillä olevia alueitaan tarkemmilta sänkitutkimuksilta. Me miehet ei taas olla niin ronkeleita, ketkä meidän leukaperiä hivelee tai vaikka pusun moiskauttaa.
Viimeisimmän vuoden ajan olen käytellyt tehokkaasti kertakäyttöhöyliä, kun vanha luotto-gillespieni katosi muutossa. Halvat bic-kertakäyttöhöylät pääsivät alkuviikosta sitten loppumaan ja ostin lähialepasta sitten uuden Gillespien. Sellaisen kolmiteräisen, joka tosi maskuliinimaisesti on nimetty Mach 3:ksi. Vanha juttuhan se on, mutta helvetti, että siinä rintakarvat kyllä joka tossunalla elelevällä pikkupetterillä röyhistyy, kun läppäisee tyttökassan hihnalle oikein Mach 3:sen. Sehän on perkele melkein kuin olisi lentäjä ite. Röh röh.
No. Vakavasti ottaen vihaan yli kaiken sitä Gilletten yltiöamerikkalaista “tytötkin tykkää” -mainostamista. Vittu soikoon. Tytöt tykkää sängestä, vaikka itse sanonkin - ja siihen on paras väline ihan joku heikompitasoinen höylä taikka kone. Taikka sitten vuorokautta aikaisemmin aloiteltu valmistelu pään siloittelussa.
Pakko kyllä silti myöntää, että on se perkele Mach 3 aika peli. Pää tuli kerrankin sileäksi kuin vauvan peppu. Tosin se siltä vähän näyttääkin monien mielestä (ainakin takaapäin). Tulipahan taas vaan muistutettua itseäni, että miksi kertakäyttöhöylät on helvetistä. Jossain Sillä Silmällä jaksossahan oli joku dialogi aiheesta.

- Do you know why I like disposable razors?
- I dont. Why?
- They´re disposable.

Miksi mä en saa tällaista palautetta ikinä?

Vaikka kaikki ovat tämän lukeneet jo naapurilta, niin silläkin uhalla linkkaan itsekin. Oopa kun on livenä kovin mukavantuntuinen tyyppi, että harva nainen voisi mennä väärään, jos päättäisi edes vähän kokeilla onneaan. Jos en olisi hetero, niin saattaisin itsekin saada kaverista vibaa punttiin.
Sitäpaitsi onhan se kovin mielenkiintoista, jos vaikka kovinkin hyvää lykkyä Oopalle ilmoitus suo. Ehkäpä joskus vielä minäkin seuraa saisin, kunhan uskaltaisin.
p.s. Oopalla on iso kamera
p.p.s. Mä olen ihan varma, että Oopa pitäisi Pauliinasta, mutta Pauliina pitäisi Oopaa jotenkin alitajuisesti ylimielisenä, joten siksi mä en edes yritä saada niitä kahta saman pöydän ääreen.
p.p.p.s. Vähänkö oopa muuten näyttää Johnny Knoxvilleltä.

Kannattaisikohan minun huolestua, kun minua ei sitten kiinnosta millään saada Hesarin kuukausiliitettä käsiini, jotta voisin saisin lukea sen jutun blogeista?

Kello on 00:20 ja valtakunnassa on taas tapahtunut muutoksia! Naapuri on palannut listalle!

Tuli vain tuossa pyykkejä ripustaessani mieleen, että joillakin miehillä on joku omituinen taipumus ripustautua naiseen niin käsittämättömässä mittakaavassa, että sitä ei voi ulkopuolinen ymmärtää. Eikä se nainenkaan. Eikä se mies itse, kunhan saa aivoihinsa takaisin verenkierron.
Tiedättekös nämä tyypit? Ne juuri, jotka naiselle ensimmäisten treffien jälkeen julistavat jo rakkauttaan ja käytännössä polvillaan kertovat, kuinka nainen muutti heidän elämänsä.
Jossain vaiheessa miehillä on joku sellainen hetki, jolloin käyttäytyminen muuttuu. Jotkut katoavat heti kun piparia on saatu, jotkut taas ripustautuvat entistä enemmän - ja siitähän ei naiset tykkää. Pitävät vielä epätoivoisena takertujana ja minälie perverssinä.
Eli kai tällä nyt yritän taas sanoa sitä, että minä täällä en ymmärrä yhtään tuollaista käytöstä. Kuulitteko? En yhtään!
Eli otetaanpa ne aivot sieltä käyttöön. Jos se täti ei lämpene heti, niin on ihan turha sitä alkaa lämmittelemäänkään. Korkeintaan voitte päästä jonkun homoystävän asteelle, mutta ette sen kummempaa.

Pallero sai tänään allensa talvirenkaat. Sellaiset vähän isommat, jotta se nousee hangessakin sitten vähän korkeammalle, kun sellaisten aika koittaa.
Huolto maksoi melkein 600 euroa. Ei mikään pieni summa, mutta jotenkin aina naurattaa, kun vuosihuollossa saa kympillä asennatettua talvirenkaatkin paikalleen. Mitä ne muuten jossain muualla maksaisivat? Neljäkymppiä? Tai itsetehtynä tunnin ähellyksen ja kädet likaiseksi? Harmittaa vähän, kun tajusin liian myöhään Vehon hinnastossa kelluvan myös sisätilojen siivouksen ja auton pesun. Olisivat tulleet siinä samalla nekin.
Veholle pitää tosin kyllä hattua nostaa. Niillä sentään rengasvaihdossa tulee vanhoille renkaille sellaiset kätevät rengaskassit. Just sellaiset isot ja paksut muovikassit, joiden kanssa ne on hyvä laittaa varastoon.