Visukinttu 3.0

Keittiön seinän maalaus tuli vihdoin suoritettua. Väriä tuli mietittyä todella kauan ja purkin ostin melkein kuukausi sitten. Kaikenlisäksi väri näyttää jotenkin hemmetin omituiselta. Aivankuin joku olisi käynyt vetelemässä värin seinälle suoraan vesimelonista. Odotin ruskeampaa. Odotin keltaisempaa. Ehkä tuohonkin kuitenkin tottuu?
Pahimmassa tapauksessa lopputulos pistää (omaan) silmään sen verran, että pakko se on ylimaalata vaikka sitten perkele valkoisella lateksilla. Pitää silti vielä ennen ylimääräisiä toimenpiteitä koollekutsua joku raati, joka uskaltaa sanoa oman rehellisen mielipiteensä. Vapaaehtoisia?
Aamulla on lähtö sitten mökille. Palaan vasta torstain tietämissä ja bloggaan sitten taas vähän enemmän kerralla. Todennäköisesti ainakin kuvia Saarenmaan syksystä on nähtävillä enemmän kuin laki sallii ja asetukset suosittaa, mutta siinähän sitten kärsitte.
Yrittäkää pärjätä silläaikaa.
(Lisäys puoli tuntia myöhemmin: No siinä se sitten todellakin on joo. Vituttaa vähän kun ajatteleekin, ettei tällä kertaa väristä tullut mitään “vittu se näyttää hyvältä” -fiilistä heti kertaheitolla. Silti sitä jaksaa toivoa, että se näyttää huomenna tai viikon päästä paremmalta…)

Jotenkin juuri meidän perheelle tyypillistä huumorintajua on huomata äitimuorin pakanneen vanhempien maastamuuton vuoksi meikäläisen kirjahyllyyn tulevien kirjojen mukaan myös niiden aikanaan kihlajaislahjaksi saama vuosikertaa 1969 oleva “Hääkirja”. Ilmeisesti kultasepältä saatu?
Lähiaikoina ei ihan kihloihin ole tarkoitus mennä, mutta siitä huolimatta kyllähän sitä piti lukaista. Koko kirjahan on ihan täyttä propagandaa alusta loppuun asti. Mitä voi odottakkaan, kun kirjoittajien pitkässä listassa mainitaan myös kirjoittajien ammatit - ja ne kun ovat vieläpä kirkkoherra, varatuomari, arkkitehti, taiteilija, talousopettaja x 2 ja lääninkätilö.
Ja 1960-luvun lopun vapaamielisyys (?) on ihan jossain muualla kuin tässä kirjassa. Olen täysin pihalla juridisista kuvioista, joten en tiedä päteekö tämä seuraava nykyaikaankin:
“Avioliiton purkauduttua on miehellä oikeus välittömästi solmia uusi avioliitto ja samoin on naisella, jos hän voi osoittaa, ettei hän edellisen avioliiton päättyessä ollut raskaana tai että hän on senjälkeen synnyttänyt lapsen. Muutoin on hänen kohdallaan odotusaika 10 kuukautta.”
On tuo kirja silti säilytettävä. Ei se paljoa tilaa vie ja onhan se hieno vilkaisu yli 30 vuoden taakse. Koskaan ei tee pahaa löytää kirjahyllystä teoksia eri aikojen graafisista vaikutteista ja tästä se ajankuva välittyy loistavasti. Postisäästöpankkikin on vielä olemassa, stereoissa on diodeja ja tuoreille aviovaimoille tuputetaan ihannetta olla 50-vuotispäivänä samanpainoisia kuin kihlajaispäivänä.
Tähän viimeiseen viitaten, kirjassa on loistavia artikkeleita. Kuten “Osaatko pitää miehestäsi kiinni?”, “Kotiapulaisenne hyvä rouva” ja “Tule sinuksi keittiösi kanssa”. Miehelle vastaavanlaisia artikkeleita “Lopeta se sihteerisi paneminen”, “Ei se postinkantaja vaimoasi jahtaa” ja “perjantai-iltaisin voi olla kotonakin” ei jostain syystä ole.
Tosin perheenlisäyksestä kertovassa osassa mainitaan raskauden kuuluvan myös miehelle. Tarvitaanhan lapsen saamiseen aina kaksi. “Äiti ja Isä”.
Tietysti. Eihän ne aviottomat niitä lapsia saa.

…nimittäin se uusi keittiön seinä. Tonight is the night, kuten on sanottu. Seinän läheisyydestä pitäisi roudata kaikki sitä vasten tilapäisesti kasatut tavaralaatikot pois ja sen jälkeen teippailla alueelta kaikki se, mikä ei pitäisi peittyä maaliin. Illemmalla sitten alkaa telat huiskimaan ja lopputulos pitäisi olla jotenkin välimerellistä atmosfääriä henkivä.
Tai sitten ei. Sittenhän sen näkee.

Edellinen avunpyyntöni on selkeästi huomioitu ja jostain on ilmaantunut muutamia tilaajia lisää. Sen myötä listasijoituskin on noussut kymmenisen sijaa. Vielä parikymmentä tilaajaa, niin siirryn ylivoimaiseen johtoon.
(just a thought: pitäisiköhän miettiä pikemminkin jonkun järkevämmän sisällön kirjoittamista kuin vedota kanssabloggaajien säälintunteeseen?)

Voihan voissa paistettu kuikelo sentään!
Olen häviämässä totaalisella murskatappiolla kilpailun erään toisen bloggarin kanssa Pinserin blogisijoituksiemme paranemisesta. Edes eiliset kuvat karkeloista eivät parantaneet kuin kaksi pykälää.
Nyt ahdistaa!

Palasin arviolta jo tunti sitten blogistanian pikkujouluista ja painoin samantien napaan pari buranaa. Olihan se kokemus taas ahtautua Ahvenen kabinettiin, mutta mikäs siinä. Hienoa oli olla paikalla niin kauan kun kinttu kesti. Näki taas paljon uusia ihmisiä ja niitä vanhoja naamoja, joita on lähes aina ilo nähdä.
Koska kaikki kuitenkin palavat halusta kuulla ensimmäisiä kuulumisia tapahtumasta, niin aloitetaan kuulumisilla:
Sedis vei kaikki naiset ja yritti hurmata vielä miehetkin bassoseireenimäisellä laulullaan (1Mt)
Janne oli todellakin illan coolein jätkä. Ainakin alkuillan. Oikea isäntä, joka järjesti istuimia sitämukaa kuin kankkuja huoneeseen aplodien saattelemana saapui.
Turisti ei vielä lähtööni mennessä ollut tanssinut pöydällä.
Kaikista muista illan tapahtumista voitte lukea jostain muualta. Samoin koska muistini on äärettömän heikko ja nimimuistini vieläkin heikompi, niin luotan edelleen Skitsojanneen, että seremoniamestari itse listaa aamulla kaikki paikallaolleet ja kiittää osallistumisesta.
Sitävastoin tarjoan erittäin harvinaisen näyn. Ollessani yksi harvoista paikallaolleista kameralla varustetuista bloggaajista (yeah - I wish) otin tietysti paikallaolevista anonymiteettiään valvovista blogistanian kuuluisuuksista kuvia! Mikä hienointa, mukana on salaa otettu kuva myös Kysyn Vaan:ista!!! Kuvat voitte katsoa TÄÄLTÄ!!!
Muistakaa! Näitte tämän ensimmäisenä Visukintussa!
Lopuksi vielä kiitos kaikille paikallaolleille. Valitan aikaista ja hiljaista poistumistani takavasemmalle, mutta buranan tuoma nirvana kutsui.

No tuli sitä BB:tä katsottua vähän lopusta kuitenkin. Muistin leffan ihan paskaksi (jota en kiellä vieläkään), mutta oli vallan unohtanu, kuinka hyviä biisejä leffan lopussa soitettiin. Blues on vain hyvää musiikkia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kuten myös jazz.
Joku kerta vielä New Orleans kutsuu. Alan suunnittelemaan jotain työprojektia, johon sisältyisi 3kk roadtrip jenkeissä. Löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Näkisi sen maan (hyvät) puolet kerrankin kunnolla ja ei joutuisi pitämään lomaa.
Pieni visa loppuun. South Parkilla ja Blues Brothers 2000:lla on jotain yhteistä. Kuka arvaa ensimmäisenä mikä/mitä/kuka/milloin?

Jessus Friggin´ Ristus mikä päivä! Kipeäkinttuisena ei todellakaan ole herkkua juosta pitkin kaupunkia (edes autolla) ja uuttamaata vieden ja tuoden paikasta toiseen jotakin, joka piti olla paikassa toinen jo kauan sitten. Stressi iskisi, jos se ei olisi meikäläiselle jonkinlainen pysyvä tunnetila.
Onneksi kotiin pääsi jo melkein kuudeksi. Nyt luvassa on miellyttävä illallinen täydellisessä seurassa (=yksin) ja voin vapaasti valita, lepäilenkö sohvalla, sängyssä vai nojatuolissa. Tai olisihan vaihtoehtona vaikka kylppärin lattiakin, mutta luulen todellisen vaihtoehdon löytyvän noista kolmesta aiemmasta. Vähänniinkuin kunnallisvaaleissa. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, mutta sitä tietää haluavansa vain yhden tai korkeintaan pari.
Illasta on siis tulossa varsin rauhaisa. Muutama huomio kuitenkin vielä teevee-illasta:
Buttis huomio! Kuukkelifaneille on omaa ohjelmaa ykköseltä klo. 18.40. Luontohetki: Kuukkeli, metsän emäntä.
Yritin miettiä, olisiko Nelosen Blues Brothers 2000, Subbarin Shrek vai kolmosen CSI miellyttävin vaihtoehto illan ohjelmanumeroksi. Shrek oli hyvin vahvoilla, kunnes luin sen olevan suomeksi dubattu versio (vittu opettakaa niitä mukuloitanne lukemaan niin ei tartte hyviä leffoja pilata!). Blues Brothers 2000 putosi taas yksinkertaisesti sen vuoksi, että se on legendaarisen hyvästä ykkösosastaan johtuen/riippumatta loppujenlopuksi aivan helvetin paska leffa.

Ei jumantsukka! Kuulin juuri kiertotietä erään katkeroituneen tyttölapsen kuvailleen meikäläistä tuntemattomalle ihmiselle siten, että “Se vain tykkää oleilla kauniiden naisten kanssa.”
Kyllähän minä tiedän, mitä tämä juveniiliblondi sillä yritti tälle toiselle ihmiselle sanoa, mutta give me a fucking break? Myönnän rikokseni 110%:sti! Kukapa järkevä heteromies ei tykkäisi oleilla kauniiden naisten kanssa? Tosin tämä samainen blonditytsykkä on itse hyvä esimerkki siitä, että joskus kivannäköinen kakku on täysin kypsymätön sisältä - ja siten syömäkelvoton.
Ahdistaisi, jos ei naurattaisi. Tai oikeastaan ei edes ahdistaisi, mutta hyvät naurut tekee aina terää.

Sitä kuvittelisi, että melkein yhdeksän tuntia myöhemmin vitutus olisi hellittänyt.
Väärin! Edelleen työt jatkuvat. Deadlineen on enää kuusi tuntia aikaa, mutta vaikka lähitulevaisuus (=seuraavat kuusi tuntia) näyttävät varsin lupaavilta, tulee ne kuusi tuntia käytettyä aika täydellisesti hyväksi muulla tavoin, kuin nukkumalla.
Hyviä puolia viimeisen 24 tunnin ajanjaksolla on ollut kolme. Ensinnäkin - a) ehdokkaani pääsi varalle kaupunginvaltuustoon b) kävin juuri messenger-keskustelun erään hienon ihmisen kanssa, joka muistutti vielä elossa olevaa aivopuoliskoani siitä, että maapallolla on älyllistä elämää c) tätä kolmatta vaihtoehtoa en enää muista - muistin sen vielä kun kirjoitin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta ruokaan se liittyi jotenkin. Sanotaan vaikka sitten se, että päivän ruoka (saarioisten mikropizza) oli huoneenlämpöisenäkin ihan eineksen makuista.
Kuinka kauan muuten ihminen voi valvoa tulematta hulluksi?
Hei. Kuulin just jotain parvekkeelta. Taidanpa mennä katsomaan….