Motivaationpuute

Kevät tulee ja valo lisääntyy. Ikkunoista tulvii sisään valoa aamuisinkin ja rauhassa, oman ruokapöydän ääressä aamiaista syödessä ja blogeja lueskellessa kävi mielessä taas ajatus tämänkin lopettamisesta.

Ei se johdu siitä, etteikö kerrottavaa olisi. Olisi kai, mutta onko siinä sitten hirvittävästi järkeä, kun ketään IRL-tuttavaa, kaveria tai ystävää lukuunottamatta, ei edes kiinnosta. Olettaisin näin. Sitä vaan pissii tavallaan omaan pesäänsä, kun kavereita nähdessä ei ole mitään uutta kerrottavaakaan.

Ehkä tämä blogihiljaiselo saa ottaa lisääkin aikaa. Jos vaikka saisi jonkun inspiraation, että fiksaisi taas uudestaan blogipohjan kuntoon, tekisi tästä “oman näköisensä” (mutta komeamman) ja jatkaisi kirjoittamista viiltävillä analyyseillä kaljupäisen miehen elämästä karvakuontaloisten maailmassa.