Mediauskottavuus hakusessa (a.k.a. paranoiaa)
Muistan vuosia sitten oppineeni jotain medialukutaidosta ja kuin huomaamatta, kehitin itselleni jonkinlaisen oman perspektiivin mediaa kohtaan. Tällöin eniten herätti huomiota mainosten vaikutustavat tavalliseen kuluttajaan, mutta asenne nopeasti muuttui terveeksi epäilykseksi lähes mitä tahansa mediassa uutisoitua viestintää kohtaan. Itsestäänselvää on, että taloustekijöiden vaikutus on vahvin juuri pienissä medioissa, joissa rahan valta ratkaisee usein tiettyjen asioiden näkyvyyden ja varsinkin asennoitumisen.
Pahimpana olen kuitenkin pitänyt ns. valtamedioita. Ei ole mitenkään ihmetyksen aihe, että samat konsernit omistavat niin televisiokanavia kuin suuria sanomalehtiäkin. Kun joku tällaisen yrityksen johdossa päättää tehdä serkuntyttärensä ja hänen autotallibändinsä ensimmäisestä räpellyksestä soitetun hitin, niin siihen löytyy kyllä välineet. Ja tämä on vain yksi viaton esimerkki. Kun puhutaan poliittisesta vallasta, massojen ohjailusta tai mielipiteiden manipuloinnista, on median valta uskomaton. Siinä yksittäisen toimittajan mielipide ei ole paskankaan arvoinen, kun konsernin linja ratkaisee ja ylemmältä tasolta tulee paitsi aiheet - myös ne “oikeat” mielipiteet.
Onneksi iltapäivälehdet ja Helsingin Sanomat ovat itse alkaneet tehokkaasti nakertamaan uskottavuuttaan oikeasti riippumattomina ja vakavasti otettavina medioina. Iltapäivälehdet ovat sitä aina olleet ja HS on siihen päin on kovasti pyrkimässä. Voiko kukaan oikeasti enää sanoa vakavasti, etteikö HS olisi tehnyt myönnytyksiä markkinavoimille uhraten samalla uskottavan journalismin - tai olisi poliittisesti riippumaton?
Vaikka mediamylläkässä on vaikea usein löytää sitä varsinaista pointtia kaikesta informaatiosta, mikä ympärillä kulkee, on piristävä leikki bongata lehtien uutisoinneista kirjoitusvirheitä. Kuten ylläkin oleva kuva kertoo, tämänpäiväinen Ilta-Sanomien nettilehti veti pohjat. Jotain vaatimuksia siihen henkilöstön kirjoitustaitoonkin tarvitaan.
Medialukutaito. Kuka sitä tarvitsee, kun viihdettä on yllinkyllin.

Tuon siitä saa kun Painobaarissa katselemassa BBC Worldia, toisessa kädessä ennustavalla tekstinsyötöllä varustettu Nokian kännykkä ja toisessa kalja.