Long time no see

Helvetti, että tästä onkin jo ollut aikaa. Niin tähän blogiin kirjoittamisesta kuin myös vatsavaivoista joita juuri nyt koen. Luontaiseen lääkitykseen kun uskon, niin vetäisin lääkehiiltä sen verran napaan että toivottavasti suoli tuosta tokenee ja pääsen nukkumaankin. Sitä odotellessa muistutin itseäni tämänkin olemassaolosta. Tai oikeastaan Oopa muistutti, kun ihmetteli aamulla miksi en ole blogannut pitkään aikaan.

Teille, jotka olette minua odottaneet ja/tai kaivanneet, voinkin sanoa, ettei ole ollut oikeastaan mitään erityistä syytä olla kirjoittamatta. Tosin ei ole ollut syytä kirjoittaakkaan, joten miksi vaivautua. Ei tätä kukaan lue kuitenkaan, kun sosiaalinen elämä on saanut uutta potkua - siis ihan elävässä elämässä. Sitäpaitsi kuten useat teistä varmaankin sirusimmuillanne huomaatte, on blogin pohja romuttunut täysin ja uutta *templaattia* en taatusti saa aikaiseksi kovin nopeasti. Tuskin lainkaan. Tai sitten pitää ulkoistaa ihan uuden designin suunnittelu tälle saitille. Eiks kukaan viittis auttaa pliis?

Näin yli kuukauden hiljaiselon jälkeen voin myös avata hiukan elämäni (a.k.a. my so-called-life) kommervenkkejä. Ensinnäkin, olen yhtä häkeltynyt vaikeud...mahdottomuudesta ymmärtää minkäänlaisen naaraan järjenjuoksua. Tästä syystä olen hiukan taas kallistunut "miksi ostaa lehmä jos haluaa vain kupin maitoa" -ajattelumaailman kannalle, josta en pidä edes itse. Tosin konkreettisella ajattelemisella ei kovinkaan usein ole ollut tekemistä asian kanssa, oikeastaan päinvastoin. Järki sanoo tosin, että pitäisi ajatella. Edes välillä.

Toisekseen, Xboxini (johon olenkin luonut yhden elämäni toimivimmista suhteista) levisi taas. Alle kuukausi siitä, kun se tuli takaisin kotiin ja taas piti soittaa Micro$oftille. Ehkä ne nyt saavat sen lopulta kuntoon. Saahan sitä toivoa.

Työelämässä menee lujaa. Toisaalta delegoimisen ihanuus aukeaa koko ajan enemmän sitä mukaa kun investoinnit poikivat lisää ihmisiä työpaikalle - mutta samalla se antaa lisää aikaa pohtia uusia projekteja. Yksi syy siihen, miksi minua ei oikeasti saisi pitää yksin miettimässä asioita. Nyt pohdinnassa on vaikka mitä maailmanvalloitus-suunnitelmia. Tai siis yksi sellainen lisää.

(voi perse, että vatsakivut ovat sitten veemäisiä)

Viimeisimmällä Tampereen reissulla pari viikkoa sitten panostin pari sataa euroa kirjaston laajentamiseen viidellä uudella niteellä. Niiden, ja muutama päivä sitten tulleiden uusien näytteiden parissa onkin illat menneet mukavasti. En vain oikein tajua, mihin ihmeeseen aika tuppaa menemään. Vaikka sosiaalisten illanviettojen viettäminen on parasta illanviettoa ystävien, tovereiden ja kylänmiesten kanssa - sitä välillä kaipaisi rauhallista koti-iltaa kirjan kanssa. Ja vain sen kirjan kanssa.

Kello lähenee kahta yöllä. Jos tätä nyt joku vielä lukee, joka odotti tänne näinkin pitkän tauon jälkeen tulevan jotain järjellistä luettavaa - sanon vaan sinulle, että "hah".

Mitäs odotit.