Grammy ja naftaliini

Katselen Grammy-juhlia televisiosta, kun ei uni tule sitten millään. Paitsi että kello meni huomaamattaan tunnin viime yönä eteenpäin, niin nukuin muutenkin varsin pitkitetyt yöunet viime yönä. Tästä syystä ei kovin kummoisia unia ole täksi yöksi odotettavissa.

Grammyissä näyttää kaikki vanhat muumiot naftaliinivarastosta. On Jerry Lee Lewisia, John Fogertyä ja Little Richardia. Patut vetävät Good Golly Miss Mollya vapisevin käsin.

Onhan ukoilla krediittiä vaikka muille jakaa ja Fogertyn (tai no, CCR:n) Fortunate Son on yksi maailman parhaista biiseistä, mutta eikö jossain vaihessa ihmisiä voi jo pakottaa eläkkeelle? Taiteilijat varmaan pitävät perusteena sitä, että musiikki ei ole työtä, vaan elämäntapa. Tännepäin se näyttää siltä, että elämäntapa ei ole kovin hyvin kannattanut, jos vieläkin pitää areenoita koluta.