Tänään pelasin elämäni ensimmäisen ihan oikean pokeriturnauksen. Tottapuhuen jännitti aivan helvetisti kun istui pöytiin 80 muun pelaajan kanssa. Ja vielä kun lähti asenteella "en mä oikeasti mitään osaa, mutta menen nyt kuitenkin ja pelaan agressiivisesti", niin käsien vapina paljasti taatusti ensimmäistä pottia kerätessä, että kuka on ensi kertaa pelissä mukana.
Alkupuolella oli aika selvää, kuka oli pöydän aktiivisin pelaaja ja kyllähän se minä olin. Aloittelijan virhe juu, mutta toisaalta se oli sen verran hauskaa, ettei sitä halunnut alkaa nössöilemään. Ja sitäpaitsi loppu tuli pöydän chip leaderin kanssa nokikkain tilanteessa, jossa kädessä oli 7 ja Q, pöydässä A, A, Q, 10. Kun toinen ässistä tuli turnissa, vielä silloinkin kaikki tsekkasivat kuten flopissakin. Tässä kohtaa nostin satasella, CL seurasi ja nosti lisää, johon vastasin all-inillä.
Kaverillä kädessä J ja 9, minulla siis akkapari. Varma voitto eikös niin, jonka jälkeen tyyppi tottakai sai pöytään kahdeksikkonsa...
Oli hieno peli silti. Parin viikon päästä uudelleen. Näin ne addiktiot alkavat!
Leave a comment