No niin. Tähän postaukseen piti tulla kuvakin, mutta kännykkä jäi keittiöön, enkä jaksa sitä tähän hätään tänne hakea, joten joudutte odottamaan kuvamateriaalia vähän pidempään. Ehkä jo huomenna. Tai sitten ei. Sitä voi toki pyytää vaikka kommenttiosastolla, jos välttämättä haluaa nähdä, missä maisemissa tämän blogin pitäjä on lauantai-iltansa viettänyt. Lupaan kymmenennen pyynnön kohdalla postata kännykkäkameran kuvan...
Enivei. Iltahan meni vallan mainiosti ex-naapurin kanssa humaltuessa. Vielä joskus klo 2200 aikoihin koko illanvietossa oli vielä filosofisen väittelyn makua, mutta klo 0000 maissa alkoi tilanteessa olla lähinnä kännisen elvistelyn fiilistä. Siitä huolimatta, taisin ihastua. Ihan pikkaisen.
Mutta jotkut naiset ovat vain sen verran älykkäitä humalassa.
Ja sä kutsut sun seksitraumojen analysointia filosofoimiseksi. Normi analyysiä ilman suurempaa syvällisempää kelausta- Sorry nyt vaan. Lumihiutaleet eivät ole yksilölllisiä, vaan samaa huttua jokainen. Mutta kivaa oli ... kiitos ja anteeksi.
No mutta ei mulla ole seksitraumoja. Ne on lähinnä vain muistoja, joita sä aloit analysoimaan. :) Mutta oli siinä syvällisempikin aspekti. Mä en vain kuollaksenikaan muista, mikä se oli. :P
Onks tää nyt eka vai monesko lie pyyntö, mutta kuitenkin on. Pistäs kuva.