Huoh. Siinä se viikonloppukin sitten meni heilahtaen. Vielä perjantai-iltana ei ollut hajuakaan siitä, mitä viikonloppuna tekisi. Ajattelin vain nekin pari päivää käyttää rästissä olevien töiden tekemiseen, mutta sitten menin baariin.
Pienessä sievässä kuulin Osama bin Ladenin näköisen tyypin (no oikeasti se oli nimeltään Samppa) kertovan, että Joutsassa järjestettäisiin Chopper-näyttely. Ja olisi siellä jotkut joutopäivätkin. Ja kun en ikinä ollut käynyt, niin pakkohan sitä oli lupautua mukaan. Ja sitten otettiin taas.
Kymmenen tuntia myöhemmin heräsin herätysääneen ja noin neljä minuuttia sen jälkeen soi puhelin, jonka toisessa päässä oli Sami kyselemässä ilmiselvän epätietoisena siitä, että olinko ihan tosissani edellisenä iltana lupautunut mukaan. Valehtelin sujuvasti olevani melkein valmis ja etsin samalla housujani. Löytyivät nekin pesukoneesta.
Astianpesukoneesta.
Lauantain aktiiviurheilu koostui siis lähinnä moottoriurheilusta. Vaikka pari kuukautta sitten vasta ajelin Joutsan läpi, en missään vaiheessa osannut oikein sijoittaa paikkakuntaa kartalle. Ajo-ohjeet kuuluivat lähinnä siten, että "ajetaan nelostietä blah blah blah blah....".
Eikä kukaan ollut koskaan kertonut, mikä hitto on nelostie. Hämeenlinnantie? Lahdentie? Porvoontie? (oikea vastaus oli keskimmäinen).
Eksyimme silti Joutsaan epämääräisen 2-3 tunnin ajon jälkeen. Matkalla se 0-1 tuntia tuli kulutettua maaseutukahvilassa, jossa takapihan "kotieläinpuiston" näkeminen olisi maksanut 5 euroa per nokka. Emme maksaneet ja sitävastoin kuikimme aidanraosta tiedustellaksemme, millainen valikoima eläviä siellä olisi ollut meidän iloksemme vangittuina. Poni, kanoja ja jotain muita lintuja, jotka pitävät rääkättyinä paljon ärsyttävämpää ääntä kuin kanat. Lähtiäisiksi kävin jättämässä muiston palvelulaitoksen perinteiseen ulkohuussiin. Jotain vireystilasta kertoo, että etsin valmistuttuani noin 20 sekuntia kahvaa, mistä se pitikään huuhtoa.
Joutsassa oli moottoripyöriä. Paljon, mutta silti alle sen määrän, minkä tarkastaminen kestäisi yli 20 minuuttia. Paikallisessa ravinteliyksikössä nautitun pihviaamiaisen jälkeen, kävimme kaupassa ostamassa lisää pihvejä ja eksyimme vielä paikalliseen supernähtävyyteen, eli villisikafarmiin, josta ostimme vielä kilon verran pihviaineksia. Ja makkaraa.
Ajo kohti Jämsää alkoi, jossa meitä odotti mökki, josta kukaan ei tuntunut muistavan mitään, vaikka kaikki paitsi minä oli siellä joskus aiemmin vieraillut. Epäilin kanssamatkustajissani jonkinlaista myrkytystä, mutta päättelin sen olevan lähinnä alkoholijohdannainen.
Pienen suunnistuksen, kärrypolkuperuutteluiden ja offroad-ajeluiden jälkeen pääsimme käsittämättömän vaikeakulkuisen auto"tien" päässä olevalle mökille. Kotiuduimme, nostelimme tavarat ulos autosta, ihastelimme luontoa - ja päätimme tehdä pihvit. Ja avata oluet.
Arviolta seuraavat 58 tuntia menivätkin luonnon helmassa nauttien liharuokaa ja juomatuotteita. Jostain syystä heräsin välillä mökin sohvalta, kävin ulkona tarpeilla ja näin unta skorpioneista. Lopulta heräsin sitten, eikä tarpeilla tarvinnut enää käydä. Söimme pekoniaamiaisen.
Oli vasta sunnuntai-aamu.
Tunti aamiaisen jälkeen suunnittelimme lounasta. Johon toki kuului pihvejä, kanaa, makkaraa ja pekonia. Seuraavan kerran ruokaa sai sitten vasta kotona.
Leave a comment