Joskus sitä vaan tuntee onnistuneensa. Oli sitten kyse työstä tai harrastuksesta. Rakkauselämästä tai urheilusta. Mahaolympialaisista tai grillimakkaran valinnasta. Tänään kyse oli ihan harrastuksesta, jos sitä harrastukseksi voi kutsua. Mutta on se ainakin lähimpänä sitä minulle.
Tänään viimeksi joku ihminen kysyi, mitä teen työkseni. En osannut taaskaan vastata. Pitäisi kehittää joku vakiovastaus, mutta valehtelisin edelleen, koska ei tätä työtä pysty oikein kuvailemaan millään järkevällä tittelillä. Niitä tarvitsisi ainakin neljä.
Ehkä pitää tyytyä olemaan vain päätoiminen hörhö.
Siinä mä ainakin olen hyvä.
Sulla on, Jarkko, kaunis iho. Tuntuiko olut kylmältä?
Harro, sä olet hauska. ;)
Palauta se perkeleen leffa. Ja se kirja. Nih!
Ha haa! Kuva on upea. Suurempana nähtynä vieläkin hienompi. Ja Megamanin bongaaminen täältä ihq!