Kuulin nuo sanat, kun saavuin takaisin tukikohtaani päivän tutkimusretken jälkeen. Päivän, joka todennäköisimmin tulee olemaan yksi kokemusrikkaimmista päivistä ikinä. Siinä vaiheessa, kun metrin päässä sähisee täysikasvuinen Ilves tuijottaen tarkasti katsekontaktissa, huomaa olevansa ihan muissa sfääreissä.
Kuka oikeasti haluaa enää uida missään delfiinien seassa, kun ilvekset ja sudet on keksitty?
Joku sellanen joka asuu ilvesten ja susien seurassa saattaa oikeasti haluta uida delfiinien seurassa, tai edes samassa meressä.