Silmään sattui tänään lähikaupan kassalla uusimman Seura-lehden kansi, jossa lääkäri kahmalokaupalla tarjoaa katsojan suuntaan erilaisia lääkkeitä.
Tuo edellinen varmaan pitää paikkaansa mediatulvan kourissa riutuvalle tavalliselle harmaalle kaduntallaajalle, joka ohimennen vilkaisee kantta. Itse sitä alkaa olla kai niin valveutunut kuvakielen tulkitsija, että tuo kansikuva näytti vain valkotakkiselta toimittajalta irtokarkkien kanssa (mitä ne "lääkkeet" todellisuudessa ovatkin). Onko se nyt niin vaikeaa ostaa sekalaisia särkylääkkeitä satasella ja laittaa sen verran uskottavuutta noinkin laajalevikkisen lehden kansikuvaan?
Kuulin muuten tänään taas, että joku tämän blogin lukijoista ei oikein tykkää musta. Tai siis siitä kuvasta, minkä tämä blogi minusta antaa.
En mäkään tykkää susta yhtään. Nuija.
Niin oonkin. :)
Kiinnitin samaan kanteen tänään huomiota. Eipä ollut kummoinen kuva (tunkkainen ja ei kovin informatiivinen) ja erottautui Seuran kansipolitiikasta melkoisesti. Eikö siinä yleensä ole ollut henkilökuva?
Mää tykkään susta...pus!
Mä olen aina tykännyt ihmisistä, jotka ei tykkää musta. Ihailen ihmisiä, joilla on uskallusta poiketa totutuista kaavoista ja olla erillaisia.
ps. eräs hyvin trendikäs lehti tulee kesän aikana ulos numerolla jonka kannessa on neekeri. Voitteko uskoa?
Kyllä on alkoihin eletty