Jaaha. Mistä sitä sitten taas aloittaisi? Ehkä siitä, että uni ei tule. Ei sitten millään. Viime yö meni pelkän väsymyksen pohjalta sikeämmin kuin koskaan, mutta nyt mielessä pyörii ihan liian monta asiaa, että voisi rauhassa vain odotella nukahtamista. Ei tule sitten kuuloonkaan.
Pahinta on, että tiedän, että yhdelläkään niistä asioista ei ole mitään hätää. Tai, no, en tiedä, mutta teen varsin sivistyneen arvauksen. Ei siis kannattaisi stressata asioista, jotka kuitenkin lutviutuvat. Ennemmin tai myöhemmin.
Ahdistaa.
Leave a comment