Tajusin juuri, että mikä tässä pidennetyssä viikonlopussa on ollut (ainoa) hyvä puoli.
Ehdottomasti se, että olen pystynyt nollaamaan melkein totaalisesti univelkani. Nukun sellaiset kymmenen tuntia yössä ja loikoilen vielä pitkään aamulla herättyäni. Ilman mitään kiirettä. Ainoastaan pitää välillä töräyttää smegmat liikkeelle nenäonteloista, ettei tukehtumiskuolema yllätä sängyssä.
Jee. Nyt taas nukkumaan.
Just toisin päin kuin täällä. Onneksi huomenna loppuu loma ja elämä taas rauhottuu.