En sitten mennyt oluelle töiden jälkeen vaikka jonkin verran siihen houkuteltiinkin, vaan kävelin kaupan ja Makuunin kautta kotiin vakaana tarkoituksena mennä tänään ennen puoltayötä nukkumaan, tekemättä lainkaan mitään töihin viittaavaakaan.
Siihen valitsin avuksi kaksi leffaa, eli Miami Vicen ja Münchenin. Tai Munichin. Tai miten sen nyt haluaa kirjoittaakkaan.
Lopettelin juuri tuon etelämpänä sijaitsevan katsomista ja vaikka leffassa olikin tiettyjä huippuhetkiä (lähinnä vasta nähtyjen paikkojen ja "tuolla mä olin" -bongauksien kanssa), niin siinä samalla tuli ihan samanlainen myötähäpeä kuin vanhojen tv-sarjan osien katsomisessa. Kaikenlisäksi koko leffa loppui niin äärettömän typerästi. Jälleen kerran yksi "hei jätetään sopiva rako jatko-osalle" -leffa. Paskaa.
Yksi harvinainen valopilkku, joka tavallaan sai minut alunperinkin innostumaan leffasta, oli musiikki. Leffan trailerissa pauhaa Jay-Z:n ja Linkin Parkin miksattu yhteisbiisi Numb/Encore (joka on parasta ikinä) ja leffan lopuksi tuli tähän mennessä tuntemattoman Nonpoint -bändin cover Phil Collinsin parhaasta biisistä In The Air Tonight. Jos joku oikeasti omaa samankaltaisen musiikkimaun kuin minä, niin kannattaa tutustua tuohon linkin takana olevaan MySpace-soittolistaan bändin sivuilla.
Ainakin itselleni tuli tosi nostalginen olo. Rok.
UGH!
Kyseistä Miami leffaa en ole nähnyt...jotenkin hävettäisi katsoa sitä ja muistaa kuinka itselle oli pakko saada valkoinen rento "puvun takki". Ai satan!
Mutta Nonpoint kuulostaa hyvälle, kiitos vinkistä!
-.pekka.-
Kyllähän toi leffa sinänsä on ihan jees. Jos ei muuta, niin siinä näkee paikallista rantamuotia aika paljon ja kuten sanottua, musiikki on varsin jees. Hyvin siihen soundtrackiin on saatu sellaista "Jan Hammermaisuutta" mukaan.