Takaisin taas täällä NY:ssä, mutta nyt tällä kertaa vain odottelemassa Finnairin lentoa Helsinkiin, johon on aikaa vielä kuutisen tuntia.
Täälläkin on varmaan oikeasti jotain sellaisia paikkoja, joissa koneen saa sekä verkko-, että virtapiuhan päähän, mutta nyt pitää istuskella kahvilassa ja toivoa, että akku riittää mahdollisimman pitkään.
Ai niin. Ja tiedoksi, että Miami-NY -lentomatka oli vittumaisin ikinä. Laskeutuessa oli sen verran suuret sivutuulet, että luulin koneen lentävän välillä jo pyrstö edellä. Toivottavasti nousu vähän isommalla Finnairin koneella sujuu rauhallisemmin. Ja koko seitsemän tunnin lentomatka.
Tähän meinasin kirjoittaa, että olisi vittumaista kuolla tänään, mutta en sitten kirjoittanut. Manaaminen kun on perseestä.
Leave a comment