Erään luottokortin tarina

| 1 Comment

Luotto- ja maksukortit ovat sitten loistavia keksintöjä varsinkin maailmalla. Paitsi ne poistavat pahan tarpeen kantaa mukana käteistä vieraalla maalla ja valuutalla, ne muistuttavat käytöstään vielä kuukausia jälkikäteen. Kuten nyt, kun tarkistin tilini tilanteen.

Visaa oli vingutettu mm. seuraavasti:

- Black Angus -ravintolassa / 100,21 e
- Shooting Gallery -ampumaradalla / 269,80 e
- Magic Kingdomissa / 56,15 e
- Bass Pro Shopissa / 26,98 e
- Gapissa / 54,35 e
- El Viajante -ravintolassa / 71,63 e
- Hootersissa / 53,58 e
- erilaisiin WLAN-yhteyksiin / n. 100 euroa

Mitä kaikesta tuosta voi sitten päätellä? Ehkä sen, että Hootersissa on halvempaa syödä kuin muissa ravintoloissa, tuhlaan ihan liikaa rahaa patruunoihin, Gapissa on enemmän ostettavia vaatteita kuin Bass Pro Shopissa (tai kalliimpia), ilmaisia nettiyhteyksiä ei ole olemassa ja että Mikki Hiiren näkemisestä joutuu maksamaan suunnilleen yhtä paljon kuin neljästätoista tissiparista, joiden mukana saa vielä (huonoa) ruokaa.

No tottapuhuen, noista luottokorttimaksuista on hyvä katsella vaan ihan reissun budjettia (ja kuinka se rikkoutui) ja muistella samalla, mitä tuli tehtyä. Mielenkiintoisimmaksi luottokorttien suhteen osoittautuivat hotellit, jotka ovat jostain syystä veloitelleet pyöreät 150 euroa jälkikäteen. Eikä niissä ollut edes baarikaappeja.

1 Comment

Mää oon sitä mieltä, että jos lähtee reissuun nii turha siellä on säästellä. Elämyksiä,elämyksiä. Voi sitä sitte kituuttaa (ja sun ehkä myös tuon laskun jälkeen täytyy :)) kotonakin.

Leave a comment