Tässä sitä taas ollaan, viikonlopun viimeisissä mainingeissa. Takana on pari päivää tavallaan matalalentoa, mutten juuri montaa kertaa poistunut edes ulos kotoa. Kerran päivässä, itseasiassa. Tänään kävin muutaman ihmisen kanssa syömässä Cellassa, sekä kotimatkalla Brahen kentällä kuvaamassa luistelijoita. Tiedättehän, ne ihmiset sellaiset teräkenkien varassa liukumassa jäätä pitkin. Joku legenda kertoo, että joskus ennenmuinoin koululaisia rangaistiin samalla tavoin julkisen nöyryytyksen hetkinä (joita kutsuttiin myös liikuntatunneiksi).
Tuon oheisen kuvan ottohetkellä tuli hymy korville asti. Kyseinen pikkumies oli siellä haalarit päällä, kypärä päässä ja maila kädessä selvästi ensimmäistä kertaa elämässään. Tai. No ainakin ensimmäistä talvea, sillä sankari vietti enemmän aikaa joko naama tai perse jäässä, kuin luistinten varassa. Silti joka jääkäynnin jälkeen sitä punnerrettiin naama makkaralla ylös ja lähdettiin jahtaamaan vanhempien (?) lätkimää kiekkoa. Joku tavallaan voisi kyseisestä tilanteesta löytää jotain sadistista, mutta kyllähän ne koiratkin pallon/frisbeen/valon/kepin perässä juoksevat. Ihmiset osaavat jo sentään nuorina käyttää luistimia. Se erottaa meidät eläimistä. Nähtävästi.
Ne jotka tuntevat pesukarhunomaisen luonteeni, niin tiedätte, että en oikein täytä lapsirakkaan ihmisen tärkeimpiä kriteereitä, kuten esimerkiksi sitä, että pitäisin lapsista ylipäätään. Tähän ikään ja pessimismiasteeseen tultuaan sitä alkaa automaattisesti pitämään kaikkia alle 20-vuotiaita jotenkin epäkypsinä, jotka saa kypsiksi vain liekinheittimellä tai odottamalla 10 vuotta. Joskus tulee niitä herk... heikkoja hetkiä, jolloin joku saa tämän miehen ajattelemaan, että mistä noita skidejä saa ostettua. Tänään se oli juuri tuo kuvan esittämä toppatoukka. Ei lannistuta, ei jäädä jäälle makaamaan. Perse ylös ja vauhdilla kiekon perään.
Se on sitä oikeaa prinsiippiä.
Kävin eilen lauantaina ostamassa itselleni uuden perheenjäsenen, jonka antama jakamaton rakkaus osoitti, että kymmenen tuntia päivässä sen parissa on vähän liikaa. Tulee pää kipeäksi.
Nyt pitääkin mennä taas... ummm... tekemään töitä.
Eipä muuten mittään, mutta eppäilen että oot tuttu tyyppi.
Ai niinqö?
Mä huomasin lauantaina, että nimenomaan haluan ihan pirusti tollaisa pieniä räkäsiä otuksia vielä päivänä jonakin...
Heti, kun menin omaan blogiini joku aika sitten kirjoittamaan, että en pidä muiden lapsista tai ole yleisesti kiinnostunut niistä ja Laps riittää mulle vallan mainiosti, olen saanut kauhean vavvakuumeen, lässytän kaikille vastaantuleville räkänokille(alle vuoden ikäisille)ja katselen vauvanvaatteita ja lastenkirjoja kaupoissa. raskaana olevat naiset saa mut kateuden valtaan...Apuva!
-minh-
Siinä sinulle miehen työ, tee minh raskaaksi. Voisiko enää olla selvempi viesti, vink, vink...
Hei, todella suloinen kuva! Onnistuit tallentamaan pojan upean ilmeen. Hänellä on selvästi oikea asenne elämään. :)
Ai toi oli niinku tulkittavissa vih-vih-kommentiksi?
Juuei. Jos hankin(saan, whatever) vielä joskus lisää lapsia, niin haluan sen olevan sattuma, ylläri, iloinen vahinko. Ja eikö Jarkolta btw kysytä tässä mitään?
-minh-