Jaahans.

Juuri kun olen pari päivää hehkuttanut matonpesupalvelun kätevyydestä, näyttää suomalainen palvelumentaliteetti sitten nurjan puolensa.

Vic-pesula - vai mikä puljun nimi nyt olikaan (Agricolankadulla se sijaitsee), kävi tänään heittämässä matot takaisin. Pesulan kaveri, sellainen vähän Benny Hillin näköinen, pudotti rullalle käärityt matot lattialle ja sai rahansa. Maksoin ja kaverin poistuttua huomasin, että toisen maton reunukset olivat täysin rispaantuneet rikki päistään. Mietin hetken aikaa, viitsisinkö siitä soittaa edes, mutta soitin silti. Toisessa päässä luuria alkoi selittelyiden tulva samantien:

Nokun pesulat ei vastaa pesemistään tekstiileistä kun me pestään tuhansia vanhoja farkkujakin ja kun ne ei kestä pesua nekään niin me ei vastata tekstiileistä kun se on ihan yleinen käytäntö ja en mä tienny niiden menneen rikki kun ne on voineet mennä rikki jo sulla aiemmin ja kun me ei vastata pesemistämme matoista...

Niin. Siihen se mun luja uskoni palveluyhteiskuntaan sitten romahti. Onneksi on vielä luja ja vahvasti palvellut siivouspalvelu, josta tosin mun tuurilla tulee ensi viikolla joku rapajuoppo lomansijainen, joka varastaa DVD-leffani ja paskoo pesukoneeseeni.