Tämä kuuluu vähän niihin asioihin, joita on nähnyt varmasti tänään monissa blogeissa, mutta en itse jätä tätä aihetta käsittelemättä pelkästään sen vuoksi, että Juicella on ollut itselleni varsin suuri merkitys nimenomaan musiikin saralla.
En ole kasvanut kovin musiikkipainotteisessa perheessä. Kotona oli toki ne 1970-luvun Sonyn kasettistereot, eikä niiltä C-kaseteilta löytynyt juuri muuta kuin vanhempien kopioimaa suomalaista iskelmää (huomioikaa tämä, Teosto - kopiointia on ollut jo niistä ajoista asti). Ei puhettakaan ajan rankemmasta tarjonnasta. Tottakai, kaikenlaista kuuli sattumalta radiosoiton kautta, joka sekin oli hyvin vähäistä, mutta muuten musiikkipuoli oli lapsuudessani äärettömän köyhää.
Jossain 13-vuotiaana lainasin tädiltäni Philipsin kasettimankan ja samalla tuli pakottava tarve kehittää jotain hyvää musiikkia. Kirjastosta ensimmäisenä käsiin tarttui useita Juicen kasetteja, joista tärkeimpänä oli Yölento. Siltä levyltä (tai siis kasetilta) tarttui tärkeimpänä tämän tärykalvoille tietenkin Kaksoiselämää, mutta teini-iän alkumetreillä juokseva kaveri iskeytyi myös Rakkauden Ammattilaiseen ja Heavydiggarin Vuorisaarnaan.
Ajan mittaan tuli sitten paljon muutakin musiikkia soittolistalle, mutta Juice oli se, joka aloitti kaiken. Kiinnostus suomalaista musiikkia kohtaan laajeni ensin MTV-popin puolella ulkomaille, josta klassikkorockin kautta tie vei rankempaan kamaan.
Viimeisin keikka jossa koin Juicen oli Tikkurilassa lähes kaksi vuotta sitten. Kyseisenä iltana tapahtui kaikenlaista muuta muistelemisen arvoista (ja arvotonta), mutta jo silloin jäi mieleen, että joskus pitäisi nähdä Juice paremmin, paremmilla mestoilla, pelkkään musiikkiin keskittyen.
Nyt on vähän liian myöhäistä.
Leave a comment