Kuulkaas ihmiset ja uskokaa sanomisiani. Se ei ole hauskaa eksyä ajelemaan jonnekkin Pakilan suuntaan rakkopainetta aiheuttavassa Battery-yliannostuksessa. Sekin kaupunginosa on varsin aavemainen paikka näin sumuisena yönä. Kaduilla liikkuu aniharva ihminen ja tuntuu kuin koko ajan pitäisi varoa jonkun hyppäävän auton eteen.
Inarin 20/30/40 synttäreillä oli kyllä ihan kivaa. Päätös alkoholittomasta illasta päätyi tuohon Batteryn lipittämiseen, mutta tarjottu meksikolainen ruoka oli järkyttävän hyvää. Ihmisiä on muutenkin aina kiva nähdä, varsinkin näin hektisessä tilanteessa, mitä deadlineja edeltävä aika on.
Naapuri vihjaisi, että viime aikojen levottomat yöt ovat oire skitsofreniasta. Tosin en nyt ihan tuon korttelitohtorin diagnoosiin usko, mutta se toisaalta selittäisi paljon. Helpompi vaihtoehto on etsiä syyllistä vain ylirasituksesta ja siitä, että jotkut pikkuseikat ovat aiheuttaneet viime aikoina vähän liikaa ajateltavaa.
Naapurin koiratyttö on ollut pari päivää ajatuksissa. Jep, hänestä te ette ole kuulleetkaan koskaan mitään, mutta kyseessä on eräs henkilö, jonka koira kerran yövieraana herätti aamulla allekirjoittaneen nuuhkaisemalla tätä perseestä. Koiratyttö kuitenkin on niitä ihmisiä, joista on helppo pitää, mutta mahdoton ajatella sen enempää. Syy siihen, miksi Koiratyttö on ollut mielessä, en tiedä. Varmaan sillä on jotain tekemistä seksin kanssa.
Ei Pakilaan voi eksyä! Se on maailman ihanin paikka. Olin izekin siellä samoihin aikoihin, mutta et huomannut mua sumusta. Etkä oo vieläkään vastannut, että miks just mun oletit kommentoivan kirotusvireitä!
P.S. Eiks niin, et kirjotit "ajelemaan jonnekkin Pakilan" vaan siksi, että katoit huomaanko mä?
Just ni.
Enkä huomannu sua niinku.
Oot iha tylsä. En ala enää.
Hyvä. Mennäänkö bisselle?